Easter Chick -whippoorwill

Ravelryn ryhmässä "My Other Hobby Swap" alkoi tammikuussa knit-along. Valittavana oli joko February Lady Sweater tai Whippoorwill. Päätin neuloa jälkimmäisen. En käytä ikinä mitään keltaista, mutta Wollmeisen Limone oli niin houkutteleva, että uskaltauduin käyttämään sen tähän. Epäilin kyllä, että mitenkähän väri sopii minulle, mutta kun sain neulottua tuon harmaan (Regia Design Line Hand-dye Effect by Kaffe Fassett) tuohon reunaan, niin huivi pesi kasvonsa. Harmaan ansiosta en koe itseäni ihan täysin pääsiäistipuksi ;o)

NORO -polvarit

Vaikka toisessa NORO -kerässä oli pari värisävyä, joista en niin pidä, niin kokonaisuudessaan sukista tuli kivat. Sukat neuloin kakkosen puikoilla, jotta saisin mahdollisimman tiukkaa jälkeä ja sitä myöten toivon, että sukista tuli kulutusta kestävät. Sukkien yläosaan tein kuminauhakujan. Tavallinen resori ei pysy jämäkkänä ja sukat tahtovat valua.

Tammikuu 2011

Jo perinteeksi muodostunut tipaton ja herkuton tammikuu alkoi liikunnallisissa merkeissä. Saimme pojat mukaan hiihtoladulle lievää pakottamista hyväksi käyttäen, mutta yllättävän vähän kuului nitinää 12 kilometrin lenkillä Rauhalahdessa. Pojille siitä pisteet. Joulupukki toi minulle pitopohjapertsat ja niillä oli mielettömän mahtava lykkiä menemään. Nyt vaan kehittämään aerobista kuntoa =o)

Uuden vuoden aatto 2010

Leppoisaa ja ihanaa uutta vuotta kaikille blogissani piipahtaville =o) 

Fazerin sinisiä pipareita

Jouluna on kiva värkätä leivonnaisten kanssa, mutta huomaan olevani kuitenkin aika laiska. En millään viitsisi kuluttaa hirveäasti aikaa tarkkaan koristelutyöhön, kun kuitenkin suussa se työn jälki tuhoutuu hetkessä.

Laiskana leipojana ostin kaupasta valmiin taikinan, vaikka omia piparireseptejä olisi vino pino. Kaupan taikinat vaan kauliutuvat niin helposti eivätkä tartu pöytään kiinni.

Ei nämä maailman kauneimpia pipareita ole eikä tarvitse ollakkaan. Maku on tärkeämpi. Fazerin sininen sopii kuorrutteena oikein hyvin. Pojat eivät vaan osanneet sanoa kummat maistuvat paremmille, nämä vai alkuperäiset tomusokerikuorrutteiset.

SYTYCK: maratoonarit sujahtivat Broadwayn ohi

 Kaikki maratoonarit on saatu onnellisesti maaliin.

Näiden sukkien kanssa meinasi homma mennä ultrajuoksun puolelle. Olin muka tekemässä sukkia itselleni. Koon piti olla 38-39, mutta kun sain ekan sukan valmiiksi ja höyrytetyksi, niin sukka olikin kokoa 40-41. En edes harkinnut purkamista. No, ei huolta. Ystävättäreni saa nämä lahjaksi.

Opin tekemään walesilaisen kantapään.

Rautalankakuusen lisävirittelyä

Olen aivan into-piukeena lumesta, pakkasesta, kynttilöistä, joulun odotuksesta. Se odottaminen on niin ihanaa. Niinpä innostuin virittelemään jouluvalot ja lasipalloja rautalankajoulukuuseeni. Väänsin sen muutama joulu sitten. Kuuselle löytyi juuri sopiva kolo köökin ikkunapöydällä.

Jouluhuuhkaja lensi meille

Meillä asuu nyt jouluhuuhkaja.

Ja se en ole minä, sanoi ukko mitä hyvänsä ;o) 

Super-ihqut Annikainen -tossut

Eiks nää ookki ihanat!?!! Istuin viime keväänä Tuulian paitapajassa AnniKaisen vieressä ja hänellä oli jalassaan suunnittelemansa tossut. Ihastuin niihin oitis ja printtasin ohjeen talteen. Ravelryn "My Other Hobby Swap" -ryhmässä alkoi juuri Feet-KAL, joten nyt oli hyvä hetki paneutua ohjeeseen. Olen ihan täpinöissäni vieläkin, sillä näistä tuli niiiiiiiin ihanat!!! Meinaan ehdottomasti neuloa toisetkin, ja joululahjaksi muutamat muut.

"Maratoonilla" -kämmekkäät

Jämälangoille on kiva keksiä käyttöä. Suunnittelin alkusyksyn viileille lenkkeilysäille kämmekkäät. Keksin nimeksi "Maratoonilla". Osa on vasta menomatkalla ja osa tulossa jo takaisinpäin =o)

Giza Pyramids Scarf

Hurahdin Jane Thornsley -tyyliseen neulontatapaan joku aika sitten. Janen Ravelry -ryhmässä alkoi knit-along, jonka teemana oli neuloa jotain, joka sisältää kolmion tai on kolmion mallinen. Tyyli oli vapaa, eli sai käyttää joko jotain Janen mallia tai sitten luoda omaa. Inspiraatiokuvakseni valitsin Gizan Pyramidit. Kaivoin lankavarastosta kaikki beigen väriset langat (ostin muutaman uudenkin vyyhdin) ja aloin neuloa. Idea kasvoi ja kehittyi neuloessa. Neulomisen ajan mielessä kummittelivat pillerinpyörittäjät ja niinpä loppusilauksena tein tupsut kolmion päihin kuvastamaan pillerinpyörittäjien pyörittämiä lantapalloja. Alla tulos, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Taidanpa talven mittaan neuloa toisen samanlaisen, mutta vaan erivärisenä.

Patenttihuivi kahdella langalla

Innostuin niin tästä kahdella langalla neulotusta patenttineuleesta, että oli aivan pakko tehdä itsellenikin kaulahuivi. Ohje on kirjasta "Neulo ja Nauti". Lankoina käytin yksiväristä Wollmeise sockenwollea ja moniväristä Araucania Rancoa.

Damson -huivi

Osallistuin Ravelryssa "My Other Hobby Swap" -ryhmän knit-alongiin "get skinny for summer", eli tarkoituksena oli neuloa jotain kevyttä joko sukkavahvuisesta tai ohuemmasta langasta. Neuloin Damson -huivin aivan ihanasta Wollmeisesta. Kiva tuli =o)

Hiii-jo-hoi!

Meillä oli mökillä usean kesän ajan verkkojen merkkilippuina sellaiset viritelmät, jossa jätesäkin palaan oli ilmastointiteipillä liimattu pääkallon kuvat. Ne toimi aikansa. Päätin, että tämän kesän yksi mökkiprojekteista olisi tehdä kunnolliset verkkojen merkkiliput. Virittelin siis ompelukoneen pihapöydälle, tälläydyin varjon alle (ulkona +28 C) ja aloin ommella.

Huom! Sain veljeni vaimolta aivan hyper-ihanan neulatyynyn, jonka hän osti kesätuliaisena Ruotsin kuninkaanlinnan kaupasta: Vickan och Daniel -neulatyyny!!!!
Huh, huh. Ompelu-urakkaan meni viisi tuntia. Ja tällaiselta näyttää paraatipuoli.
Vihreä kangas on kevyttä ulkoilukangasta ja tummempi on paksumpaa farkkukangasta. Molemmat Eurokankaan alennuslaarista. Lipun yhdelle puolelle ompelin luut ja toiselle pääkallot.

Verkkojen laskuapuun saimme Eemelin.

Kalastuksenvalvojan ei tarvitse kuin kerran tarkistaa verkkomme, sillä olen varma hänen jatkossa muistavan verkkolipun perusteella kenen ne ovat ja että luvat ovat kunnossa. Voin taata, että Ruhmasjärven vesistä ei originellimpia verkkolippuja löydy!! =o)
Nyt nokka kohti kotisatamaa ja huomenna sitten selaamaan verkot ja keräämään julmetun isoa kalansaalista... ;oD

Tahko MTB: elämäni eka maastopyörätapahtuma

Lähdin jäykissä ja pelonsekaisissa tunnelmissa elämäni ekaan maastopyörätapahtumaan Tahko MTB:lle yhdessä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Pitää varmaan mainita, että ennen tätä olin istunut maastopyörän selässä vain kerran (testiajoa kotikaduilla noin 20 minuutin verran). Ei siis ihme, että edellisenä yönä näin painajaisia! Osallistuimme lyhyimmälle matkalle (25 km) ja lähdimme "sunnuntai-ajelu"-menttaliteetillä.

Rataprofiili oli suhteellisen haastava, mutta ajettavissa. Paitsi välillä oli pakko taluttaa. Takana alhaalla pilkottaa pitkospuut. Täytyy varmaan mainita, että etupyörä tippui pitkospuilta ja tipuin ahteri edellä suohon. Olipahan pehmeä alusta, tosin pohkeessa on nyt pari mustelmaa ja ruhjetta. Tämän nousun jälkeen alkaa yksi haastavimmista osuuksista: "Nyt ajetaan Tahkon 20 km kuntohiihtoreitin pohjaa. Kyseessä ei ole joka kaupungista löytyvä hiekka- tai purupohjainen hiihtobaanan pohja, vaan aikanaan katepillarilla metsään tehty kumpuileva väylä. Väylällä menee polku, joka on kuivalla kelillä upea ajaa. Märemmissä olosuhteissa ajaminen muuttuu suhteellisen paljon haastavammaksi, sillä polulla on runsaasti liukkaita kiviä." Jep, niitä oli... ja taisi päästä pari kirosanaakin...

Huipulla oli kyllä upeat maisemat. Tarkoituksena ei ollutkaan tavoitella mitään aikaa. Ainostaan nauttia tunnelmasta, upeista maisemista, ottaa paljon kuvia ja päästä ehjänä maaliin.

Tässä El Grande on melkein noustu. Puuskututtaa, eikä puhettakaan polkemisesta. El Grandesta sanotaan näin: "El Grandea ajetaan reilun kilometrin siirtymä loivaan alamäkeen hiekkatietä pitkin. Nousu alkaa nopeapintaista polkupohjaa pitkin, joka pikkuhiljaa muuttuu haastavammaksi. Mäki jyrkkenee ja polkupohja muuttuu teknisemmäksi. Ja aina, kun luulet nousun päättyvän, niin mutkan takaa näkyy vaan lisää nousua. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan."

Tiedä siitä hyvän päättymisestä. "Noutaja" ei saanut meitä ainakaan vielä tänä vuonna. Pyyhälsimme sukkelasti ohi!!

Ja sitten vielä se kaikkein viimeisin koetinkivi. Näin järjestäjä kirjoittaa: "Kun näkökenttään osuu Tahkon rinteiden tuolihissin yläasema, voit onnitella itseäsi siitä, että olet selättänyt kaikki Tahko MTB:n nousut. Maaliin on matkaa noin kolme kilometriä, jonka viimeinen haaste on päästä ehjänä Tahkon päältä alas. Lasku on pituudeltaan 1,2 km ja laskua kertyy 150 m, keskijyrkkyyden ollessa huimat 11,8 %. Nyt on maltti ja jarrut tarpeen. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Tässä laskussa monella ongelmaksi muodostuvat kramppailevat käsivarret ja sormet." Tässä Kari laskee jyrkintä kohtaa, me Paulan kanssa päätimme taluttaa pyörät pahimman läpi.

Hieman tämän kuvan ottamisen jälkeen Paulalla tökkäsi etupyörä kiveen ja hän lensi sarvien yli. Onneksi kuitenkin tämähdys tapahtui nurmen puolelle eikä ajoradalle, jossa hurjimmat reikäpäät puottelivat aivan järkyttävää vauhtia alas.

Ja kaikki ahertaminen aina palkitaan. Tai ainakin me saimme mahtavan onnistumisen elämyksen ja pullolliset tehojuomaa =o)

Netto ajoaika oli 2:28 ja keskinopeus 9,7 km/h. Virallisen ajanoton mukaan aikaa kului 3:10:45, eli nautiskeluun (kuvaamiseen/tankkaamiseen/maisemien ihmettelyyn/huippu-ajajien väistelyyn) tärvääntyi reilu 40 minuuttia. Tahko MTB -tapahtuma saa kyllä täyskympin! Kaikki toimi kuin rasvattu. Myöskin oma kalusto (veljeni perheen täysjousitetut maasturit). Ja kelikin oli ihan mieletön!! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan =o)

Laukku huovutellen ja tuunaillen

Minun oli tarkoitus tehdä itselleni uusi salikassi. Neuloin hirsimökki -tekniikalla huopuvasta villalangasta kassin muodon ja pesin sen kuudessakympissä.

Hitsi, kassista tulikin liian pieni. Otin käyttöön vaihtoehto b:n. Kaivoin isoiksi jääneet farkut kaapista ja leikkasin niistä yhden etu- ja takataskun ja ompelin ne kassiin. Kahvoiksi valitsin sellaiset metallikahvat, joihin pujotellaan helmiä.

Hitto, ei ollut tarpeeksi puuhelmiä. Purin yhden tekemäni kaulakorun ja otin siitä aivan ihanat intialaishelmet, jotta saan kahvat valmiiksi. Lopuksi vielä virkkasin pienen lenkin ja ompelin napin kassin sivuyläreunaan, jotta kassin suu ei repsota kuin ladon ovi.

Tykkään kassista ihan kamalasti! Siitä tuli niin kiva, että tuskin maltoin mennä viime yönä nukkumaan, kun vaan ihailin sitä (tosin mies varmaan nikottelee hetken aikaa ja miettii, että kehtaako se kulkea kanssani kylillä samaa matkaa...) Mutta, kassin sisälle täytyy vielä virkata muutama pikkutasku avaimille ja maksukorteille.

Huovutettu kori

Minulla oli kiva käsityökori. Ostin korin edullisesti Prismasta, öljysin sen ja vuorasin paksulla farkkukankaalla. Sitten eräänä päivänä jätin korin sohvalle. Mies kyllä väitti, että olin piilottanut sen sohvatyynyjen alle, mutta... hän siis istui sen päälle! Entinen mikä entinen. Olin koriton. Asialle täytyi tehdä jotain.

Neuloin tuplavillalangalla uuden korin muodon ja pesin sen kuudessakympissä kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla se ei huopunut riittävästi. Otin vanhasta korista kahvat ja ompelin ne reunaan kiinni. Neuloin molemmille sisäsivuille taskut lisäämään korin tukevuutta ja ompelin myös kulmia hieman kiinni, jotta päätyreunat eivät repsottaisi. Lopuksi koristelin ulkosivut vielä virkatuilla kukilla. Käsityökorista tuli ihan yllättävänkin toimiva.

Ja jos mies nyt vahingossa istuu tämän korin päälle, niin sen ei luulisi menevän ainakaan säleiksi...