Pientä remppaa ja pihalla puuhastelua

Kesäloma meni ulkona touhutessa. Ensin uusittiin etupihan sisääntulo. Kaivettiin alkuperäiset ja roudan vinksauttamat betonilaattajärkäleet ylös, uusittiin routaeristys, asennettiin uudet betonilaatat ja nikkaroitiin syvennyksenkokoinen ralli painekyllästetystä puusta.

Olin aikanaan rakentanut tämän kohopenkin turveharkoista, mutta harkot olivat epäsiistit ja tursottavat. Kaivettiin turveharkot ylös ja laitettiin uudet reunukset betonireunakivistä. Ruohonleikkuuta helpottamaan asensimme valamani Aino -betonilaatat maakosteaan (eli laatat upotetaan valmiiseen betonijauheeseen ja asennuksen jälkeen maan oma kosteus jämähdyttää betonijauheen ja kiinnittää laatat).

Kun perustin tämän kukkapenkin, niin reunustin luonnonkivet valamillani Aino-betonilaatoilla. Ainot oli upotettu kivimurskeeseen, mutta vuosien saatossa murskeesta kasvoi sekä perennaa että rikkaruohoa eikä laattoja juuri enää näkynyt. Kaivoimme Ainot ylös ja asensimme ne uudestaan maakosteaan.

Eevan kummun perennapenkitön puoli oli tosi hankala pitää siistinä ja ruohonleikkuukin aiheutti ongelmia. Tilasimme 1000 kiloa seulanpääkiviä, joilla päällystimme kummun. Ennen sitä kumpua piti madaltaa järkevämpään profiiliin (jotta kottikärryillä pääsee kumpua ylös) ja kaivaa männyn juuria pois. Seulanpääkivet asennettiin jälleen maakosteaan.

Istutin myös yhden Bergius -omenapuun, kaksi punalehtiruusua, mustilanhortensian, ruusuangervon sekä siirtelin perennoja järkevimpiin paikkoihin. Näille suklaakirsikoille laitettiin rastasverkot, jotta satoa saamme me eikä harakat ja rastaat. Kirsikoista tulee kypsinä mustan ruskeita.

Repoveden kansallispuistossa

Kävimme eilen tutustumassa Repoveden kansallispuistoon.

203 + 21 porrasta johdatti meidät upeiden maisemien ääreen.

Korkealla ollaan.

Kuvaajan pyynnöstä ja hänen sanoin asetimme hanurimme kallioon.

Välillä vaelsimme kuin peikkometsässä.

Ja välillä polku kulki mielenkiintoisia reittejä pitkin.

Lapset karkasivat lossilla ja me tulimme sitten jonkun ajan päästä perässä.

Jos pyöritte Kymenlaaksossa, niin Repoveden kansallispuistoon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Se on valittu tämän vuoden 2012 retkikohteeksi. En yhtään ihmettele! =o)

Mutapainimassa Tahko MTB:lla

Täällä sitä taas ollaan. Kolmatta kertaa starttaamassa Tahko MTB:lle ja ensimmäistä kertaa menossa 60 kilometrille.

Kello 10 pamahtaa starttipyssy ja sitten mennään. Osallistujia tänä vuonna oli kaikkiaan 1900.

Alkupätkä päästiin ajamaan nopsaan, mutta Nilsiän keskustan tuntumassa talutettiin ensimmäisen kerran.

Kinahmi ykkönen oli haastavan jyrkkä ja nousu pitkä. Siispä talutettiin.

Lisäpolttoainetta tarvittiin, joten energiageelit tulivat tarpeeseen.

Näissä maisemissa kelpaa huokaista pitempikin hetki ja nauttia näkymistä.

Edessä jälleen uusi haastava mäki ja taluttamiseksihan se näillä taidoilla meni.

Ja aina löytyi sopiva sauma valokuvaamiseen.

Jokaisella taukopaikalla tankattiin antimia ja jutusteltiin sekä muiden pyöräilijöiden että talkoolaisten kanssa.

Just joo, savolaista huumoria. Ennemminkin voisi kutsua masokistin unelmaksi tätä Kinahmi kakkosen nousua kuin taivaan portiksi!

Ja tästä "ilosta" minä olen vielä maksanut. Että pitääkin olla hullu.

 

Onneksi oli geelejä mukana. GU oli ehdottomasti parasta ja PowerBar yök yök.

Tätä mutavelli-kivimössöä oli valehtelematta ainakin 20 kilometriä yhteensä. Ok, kuuluu maastopyöräilyn luonteeseen, mutta siltikin se alkoi välistä jurppimaan.

Viimeinen Pit stop oli tällä kertaa louhoksen lammen lähettyvillä. Kapusimme sinne verestelemään vanhoja muistoja. Kaunis paikka edelleen.

Viimeinen koitos eli El Granden uuvuttava nousu on takana ja loppu häämöttää. Fiilis on jo nyt aivan mahtava, samoin maisemat.

MAALISSA!!! Pyörän mittarin mukaan ajoaika oli 6:22. Sykemittari kertoi, että matkan taivaltamiseen kului 7:33. Keskisyke pysyi tosi maltillisissa lukemissa eli vain 121. Me tultiin tänne nauttimaan, ei kisaamaan, ja saatiinkin jälleen vastinetta koko rahalle. Ensi vuonna ehdottomasti taas uudestaan =o)