Kesämökkimme Jaalassa. Oispa pian taas kesä!!!

Ranskalainen sipulikeitto -kupit

Mieheni teki viime syksynä ranskalaista sipulikeittoa. Meillä ei ollut kunnon kuppeja keiton kuorruttamista varten. Niinpä maalasin posliininmaalauksessa siihen tarkoitetut kupit. Maalasin kupin sisälle kukan. On kiva, kun soppa loppuu, niin pohjalta löytyy yllätys =o)

Betoniset raparperin lehdet

Tein mökillemme Jaalassa betonisia raparperin lehtiä useamman ja laitoin ne askelmiksi kukkapenkkien väliin.Laitoin betonia aika reilusti ja upotin kanaverkkoa mössön sisään. Kiitos kanaverkon, pakkanen ei tehnyt niille tuhoa.

Kuopio Maraton: elämäni eka puolikas

Reilun 9 kilometrin jälkeen ei tunnu missään, mieli on virkeä ja jaksaa pelleillä matkan varrella kannustavalle miehelleni.

Takana reilut 17 kilometriä. Ei tunnu enää ollankaan kivalle. Mietin tässä vaiheessa, että onko tässä mitään järkeä!!!

Lopulta maalissa!! Nettoaika 2:46:30. Ensikertalaisena oli tarkoitus vaan päästä reitti läpi. Ensi vuonna parannan aikaa. Juoksin koko matkan, paitsi viimeisessä pikkumäessä jalat eivät kerta kaikkiaan suostuneet ottamaan juoksuaskelia, joten se pikku pätkä oli käveltävä. Sitten taas juoksu meni joten kuten niin, että ylämäellisellä loppusuoralla jaksoin jopa vähän kiristää vauhtia, vaikka jalat olivat jo aivan kuin puukalikat.

Puutarhani, joka ei ole iso, mutta on sitäkin rakkaampi

Teuvo lammas

Tässä meidän Teuvo lammas.

Teuvon kehikko on tehty kanaverkosta. Jaloissa on kivet, jotta Teuvo ei kaadu. Teuvo on päällystetty ensin liisteriin kastetuilla sanomalehtisuikaleilla ja sitten paperimassalla. Pintaan on vedetty pakkasenkestävä vedeneristys, sitten akryylipohjainen maali ja lopuksi venelakkaa kolme kerrosta.

Teuvo voisi olla talvet ulkona, mutta kyllähän oikeatkin lampaat viettävät talven lampolassa, joten Teuvo pääsee taas lokakuussa sisälle.
Koska kaupungissa kotieläimet pitää pitää kytkettyinä, niin Teuvokin joutuu olemaan liekassa =o

Teepannu

Löysin englantilaisesta sisustuslehdestä kivoja lautasia, josta nappasin mallin talteen. Huilunsoittajapojat ja linnut päätyivät meillä teepannun kylkeen.

Kuumailmapallo seinälaatat

Halusin persoonalliset seinälaatat, joita ei muualta löydy. Surffailin netissä tapettisivustoilla ja löysin kivan mallin amerikkalaisesta boordinauhasta, jossa oli kuumailmapalloja. Pyörittelin ajatusta mielessä jonkun aikaa. Päätin maalata laatat vaikken tiennyt mitä niillä teen ja mihin laitan. Onneksi en kerennyt niitä laittaa vanhaan kerrostalokotiimme vaan ne päätyivät meidän uuden kodin alakerran vessaan.

Takkahuoneen "tee se itse" -kiviseinä

Muutimme takkahuoneen makuuhuoneeksi ja purimme sieltä karsean, jättikokoisen, neuvostohenkisen avotakan. Purettiin siinä samalla kaksi takka: ensimmäinen ja viimeinen!

Muurarimme muurasi kauniin takan, mutta punatiiliseinä sen vieressä oli kamala ja huonossa kunnossakin. Muurarimme oli Ruotsissa ollessaan tehnyt erään talon koko julkisivun täyteen kiviä. Sellaisia halusin minäkin.

Hän opetti miten kiviä muurauslaastista tehdään: muurauskauhalla viskotaan mössöä seinälle ja muotoillan haluttu malli. Tein erikokoisia ja mallisia kiviä seinän täyteen. Sottaista puuhaa se oli, mutta tosi kivaa.

Seinää kastelin viikon verran, etteivät kivet kuivu liian nopeasti. Silloin ne halkeavat. Lopuksi sivelin pensselillä antiikkilaastin kivien päälle ja töpötin pesusienellä kuvion pintaan.

Aino -betonilaatat

Valoin tyhjiin Aino -jäätelörasioihin (mitenkä niitä on voinut kertyä jo yli 30 kappaletta...) kuivabetonista ja vedestä mössön. Mössön sisään piilotin rautalankaa ja pinnalle upotin rikottuja, pakkasenkestäviä laattapaloja.

BellaDonnaMammaMia

Miten ihmeessä sorruin avaamaan oman blogin vaikken juuri surffaile edes muiden blogeissa? Kai se liittyy tähän nelikymppismurrokseen (kriisistä en vielä puhu), jota ilmeisimmin käyn läpi. Koska kuitenkin etsin netistä ideoita väkerryksiini, niin varmaankin sisimmässäni koin velvollisuudekseni jakaa myös omia tekeleitäni muiden ihmeteltäväksi. Niin siinä varmaankin kävi...

No, kuitenkin, viereisessä kuvassa on maaliskuussa tekemäni tirppa, joka sai nimekseen BellaDonnaMammaMia. Tirppa on riikinkukko -sukuun kuuluva pastalintu (peltinauha muistuttaa nauhapastaa). Tirppa tönöttää nyt kukkapenkissäni. Runko on tehty peltinauhasta. Osa puolentoista metrin mittaisista pätkistä on liitetty yhteen popniiteillä, osa on pujoteltu sinne tänne. Nokan punoin kuparilangasta, silmissä on isot brikat ja keskellä isot lasihelmet. Tirpasta tuli kyllä tosi hauska ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.