Aplikoidut ja kirjaillut

Tehtiin MinnaN kanssa oravannahkakauppoja. Minna lupasi neuloa minulle harmaat sukat ja minä puolestani koristelin hänen huovuttamansa lapaset noilla hassuilla linnuilla. Oltiin molemmat TOSI tyytyväisiä oravannahkakauppoihin, jippiiiii =o)

Ei menny hiihtolenkki ihan putkeen!

Lähdin sunnuntaina iltapäivällä hiihtämään kahden tunnin pk-lenkkiä mahtavassa auringonpaisteessa. Ladut olivat yöpakkasten ansiosta liukkaassa kunnossa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun pääsin tunnin jäällä sivakoinnin pääteeksi Hotelli Rauhalahden takaa metsiköstä takaisin jäälle.

Se alamäki ei ollut edes jyrkkyydeltään paha. Pahan siitä teki se, että latu-uraa ei ollut, vaan tilalla oli jäinen, kengillä tampattu mökelikkö. Sukset vaan lähtivät viemään eri suuntiin eikä mitään ollut tehtävissä. Kun mätkähdin käsilleni jalkojen väliin eteen, niin tajusin heti, että nyt kävi hieman pahemmin. Pääsin oikean käden varassa ylös ja lukkiutunut vasen käsi onneksi lumpsahti takaisin paikalleen.

Itku oli lähellä, mutta sisukkaasti kävelin kotiin vasenta kättä roikottaen sukset ja sauvat oikeassa kädessä. Matkaan meni 40 minuuttia ja ukkokulta oli vihainen, kun en ollut soittanut häntä hakemaan minua. Mitäpä sitä suotta, kun kerran jaloille ei käynyt mitään.

KYS:n päivystyksen ovesta kävelin sisään kello viideltä eilen ja kotona olin tämän aamun puolella kello puoli yksi. En siis ollut ainut itsensä tapaturmaan saattanut potilas. Röntgenkuvissa ei onneksi löytynyt murtumia. Diagnoosi oli olkanivelen sijoiltaan meno ja kiertäjäkalvosimeen kuuluvan jänteen vaurio. Jos olkapää ja käsi ovat vielä loppuviikosta kipeänä, niin sitten pitää mennä ultraan tsekkauttamaan lisävauriot.

Tänään piti alkaa urheilullinen hiihtoloma, mutta alkoikin rauhallinen sairasloma. Täytyy jättää lauantaina ostamani leuanvetotangon asentaminen myöhemmäksi ja keskittyä vain kirjojen lukemiseen. Legendaarisen Hill Street Blues -sarjan sanoin: "Be careful out there!"

Lisää liftareita

Tykkään tästä Hitchhiker -huivimallista tosi paljon. Neuloin ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannenkin. Vasemmanpuoleisen neuloin kahdella langalla: Zitron Trekking Hand Art ja Drops Fabel. Keskimmäisen neuloin Noro Silk Garden Sockista. Oikeanpuoleisen neuloin Amerikasta Mary:n lähettämän vaihtopaketin mukana tulleesta Avalon Springs Farmin langasta. Huivit lähtivät veljeni tyttöjen kauloja lämmittämään Tirinkylään.

Huovutettu, aplikoitu, kirjailtu

Olin kahden kassin loukussa ja tarvitsin kipeästi sellaisen kassin, johon mahtuu sekä sali- että uimavehkeet. Niinpä tein itselleni uuden urheilukassin.

Halusin kassista napakan, joten päätin tehdä huovutetun kassin. Neuloin kolminkertaisella Novita PURO:lla kassin ja hihnan. Puikot olivat #6 ja vyyhtejä meni 15 kpl.

Pesin kassin pyykkikoneessa 60 asteessa kaksi kertaa, jotta kassi pieneni ja paksuni sopivaksi. Täytin kassin kirjoilla, jotta muoto säilyy ja jätin kuivumaan yöksi olohuoneen lattialle.

 

Heräsin jo viideltä ja rupesin miettimään miten kiinnittäisin hihnan. Kuudelta hiivin yöpuku päällä yläkertaan ja levitin tavarat olohuoneeseen. Ergonominen työtila löytyi olohuoneen lattialta. Ukkokulta heräsi seitsemältä vaimeaan jyskytykseen (ja antoi hieman palautetta...).

Kapeammat puikot sujahtivat tökkäämäni reijän läpi kohtuu mukavasti, mutta vaihtaessani aina numeroa paksumpaan puikkoon, jouduin työntämään tosissani. Välillä piti jopa hakata puikonpäätä lattiaan (siihen se ukkokulta "muka" heräsi), jotta puikko olisi mennyt reijästä läpi. Viimeisen puikon kanssa (#12) lensi jo hiki ja naama oli ihan punainen. Sen verran tiukkaa oli huovutettu neulos. Mutta läpi meni!

Hihnan kiinnitin tavallaan Booga bag -tyyliin, mutta kuitenkaan vähän erilailla.

Kassiin piti saada jotain kivaa ja piristävää kuviota. Idean lintuihin sain Pinterestistä löytämästäni kivasta kuvasta.

Kaivoin vanhat farkut ja tilkkusilppua kapioarkusta ja aloin aplikoimaan. Yllättävän hidasta puuhaa aplikoiminen ja kirjonta on. Sain tehtyä yhden linnun illassa.

Kassista tuli ovela. Ja se on juuri sopivan kokoinen (43cm pitkä, 16cm leveä, 25cm korkea). Ompelin vielä kassin sisäpuolelle kahdet farkkutaskut, joissa voin pitää salikorttia, uimakorttia ja juoksulippuja.

Hieman hassua, mutta toimii

Enpä olisi arvannut, että autollekin pitää neuloa jotain. Ärsytti jo viime talvena, kun auton suojahuppu ei peittänyt sivupeilejä ja peilit olivat aina jäässä. Niitä on jotenkin ärsyttävä raapata. Ukkokulta sanoi joitakin viikkoja sitten, että neulo niille suojat, niin ei tarvii raapia.

Ja minähän neuloin. Jämälangoista tietenkin.

Nää suojat muuten toimii. Auto seisoi viikon paukkupakkasessa (-21C - -29C), ja kun tänä aamuna lähdettiin Leevin kanssa tennikseen, niin sivupeilit olivat aivan kirkkaat.

 

Ja näin mukavasti sujui tenniksessäkin =o)

Willow cowl

Sain Pohjois-Irlannista vaihtopaketissa vyyhdin aivan ihanaa Araucania Botany Lace -lankaa. Neulefrendini TiiQ oli neulonut tosi kivasti kaulaan istuvan kaulurin ja totesinkin, että saamani lanka käy loistavasti kyseiseen malliin.

Niinpä neuloin Willow cowl -kaulurin muutamassa illassa. Malli oli todella helppo ja nopea neuloa.

Ruisleipää. Hur-raa, hur-raa, hur-raa!!!

Minä onnistuin, minä onnistuin! Nyt kaikki bloggaajat yhtä aikaa huutamaan kanssani: "Eläköön! Eläköön! Eläköön!" Aaltojakin voitte tehdä siinä huutamisen lomassa!!

 Ja näin minä sen tein:

Taatelijuuri alkoi kuplimaan neljäntenä päivänä. Siivilöin taatelit pois ja käytin nesteen hapanjuuressa veden sijaan. Nestettä tuli sen verran paljon, että siitä riitti kahteen hapanjuureen.

Taatelihapanjuurta kasvatin neljä päivää. Toisena päivänä juuren olisi jo voinut laittaa jääkaappiin. Innostuksissani luin ohjeen puolihuolimattomasti ja se jääkaappijuttu meni jotenkin ohi. Vasta kolmannen päivän iltana hoksasin, että juuri meneekin jääkaappiin.

Tein taatelihapanjuuresta esitaikinan edellisenä iltana ja laitoin sen jääkaappiin. Otin kyllä esitaikinasta valokuvan, mutta kukaan teistä ei olisi uskonut, ettei kuvassa näkyvä taikina ole betonilaastia. Seuraavana päivänä tein varsinaisen taikinan. Noudatin reseptiä pilkulleen (nyt voisi tehdä uusia aaltoja!). Usko meinasi loppua siinä vaiheessa, kun kippasin taikinan levähtämään leikkuulaudalle. Reseptin mukaan: "Taikina on kimmoisaa ja joustavaa, ei missään tapauksessa jäykkää!" No ei ollut jäykkää eikä kimmoisaakaan, sillä taikina levisi leikkuulaudalle. En kuitenkaan uskaltanut lisätä taikinaan jauhoja, kun ei ollut minkäänlaista käsitystä, että minkälaista hapanleipätaikinan pitäisi olla.

Reilusti ruisjauhoja apuna käyttäen sain pyöriteltyä kolme palloa. Ei minulla mitään ohjeen mukaisia kohotuskoreja ollut, joten laitoin leivät kohoamaan siivilään, salaatti- ja leivontakulhoon. Leivät jäivät kohoamaan pariksi tunniksi liinojen alle, ja sillä välin kävin juoksemassa Kuopiohallissa vk-treenit. Laitoin leivät uuniin, uuniin kupillisen kylmää vettä höyryn aikaansaamiseksi ja painuin saunaan.

Tällaisia kullannuppuja sieltä uunista tuli. Omia pikkuisia leipälapsosia. Itku olisi kyllä päässyt kaiken sen ähräämisen jälkeen, jos leivät olisivat menneet pilalle. Maku oli huumaava, ja ukkokullan kanssa söimme melkein yhden kokonaisen ruishapanleivän siltä istumalta. Reseptissä kyllä sanotaan, että: "Anna leivän maun mielellään kypsyä pari päivää ennen syömistä." Juu, ei onnistunut meillä.

Laitoin tänä aamuna uuden juuren tulemaan, sillä toisen taatelihapanjuuren vein leipovalle ystävälleni tuliaisena. Tällä kertaa käytin aloitukseen joululta jääneet sekahedelmät. Tää on kuulkaas aivan mahtavaa!!! =o)

Mökkejä ja aurinkoa

Tuli kova auringon kaipuu. Kun kerran aurinkoa ei näy, niin sitten pitää tyytyä keltaiseen lankaan. Aika ajoin tulee myös tarve tehdä taloja. Tai mökkejä. Tällä kertaa ideoin mökit lapasiin ja pipoon.

Kirkkaamman keltaisen langan ostin Maxi-Makasiinin alelaarista ja toisen pehmeämmän keltaisen sain työkaverilta (erittäin hyvin marinoitunutta seiskaveikkaa). Harmaat ja mustan kaivoin jämälankalaatikosta. Vaalean harmaa on alpacaa. Tummempi harmaa ja musta ovat jotain Novitaa. Neuloin kuviot sitä mukaa, kun ne päästäni tupsahtivat puikoille.

Setistä tuli oikein iloinen ja pirteä. Mutta saisi se aurinkokin jo alkaa näkymään!

DIY -Lumihiutaleet ja niiden ARVONTA

Tällaisia lumihiutaleita kuka tahansa pystyy leikkelemään, kunhan vaan omistaa kopiopaperia ja hyvät sakset.

Jos joku ei osaa taitella kopiopaperia oikein, niin tässä on esimerkki siitä miten se pitää tehdä step-by-step.

Tarkoitus on leikata paloja pois mahdollisimman paljon ja läheltä toisiaan. Valkoista paperia jätetään siis jäljelle niin vähän kuin mahdollista.

Saksilla leikellään kuvioita sitä mukaan kuin mieleen juolahtaa. Joko tarkoituksella jotain tiettyä kuviota (hymiö, päärynä, kuusi, enkeli, sydän tms.) tai sitten vaan mielivaltaisesti sinne tänne.

Lumihiutaleet avataan varovasti ja silitetään silitysraudalla ilman höyryä kummaltakin puolelta. Lumihiutaleet kiinnitetään sinitarralla ikkunaan.

Ja nyt se ARVONTA: Jätä kommentti tähän postaukseen sunnuntai-iltaan 11.12.2011 klo 24:00 mennessä. Arvon maanantaina kaksi voittajaa. Postitan kirjekuoressa kummallekin voittajalle puolet tämän kuvan lumihiutaleista. 

Kädentaitoja ihmettelemässä Tampereella

Lähdettiin lauantai-aamuna kuopiolaisten neulefrendien kanssa kimppakyydillä Tampereen kädentaitomessuille. Mukana oli yksi messukonkari ja neljä noviisia. Leivoin edellisenä iltana Neulojan Kuppikakkuja matkaevääksi. Marsipaanilankakerät muistuttavat kyllä enemmän mehiläispesiä, mutta ajatushan on tärkein.

Messuilla ei tarvinnut vaellella yksin. Ensin koluttiin pienempi C-halli, pidettiin pieni tuumaustauko ja sitten käytiin isomman A-hallin tarjonnan kimppuun. Paljon oli kaikkia ihania houkutuksia tarjolla, mutta siitä huolimatta kaikkien messubudjetti piti.

Itse sorruin alla oleviin ihanuuksiin. Ensimmäinen hankinta oli Elohiiren söpö kaulakoru. Korusta tulee mieleen hauskat englanninlaku -korut, mutta tämä on enemmän minun tyylinen. Melkein perään sorruin Felt Factionin rannekoruun. Rannekorussa on loistava malli joko raitapolvareiden tai raitapaidan neulomiseen. Nyt pitää kyllä ruveta haalimaan wollmeiseja rannekorun sävyjä silmällä pitäen! Lankoja hiplasin melkein joka lankakojussa, mutta ihmeekseni yhtään vyyhtiä en ostanut. Painoin lähinnä mieleen miltä sävyt näyttävät livenä ja sitten oikeaan tarpeeseen teen hankinnat nettikaupasta. Aivan messujen lopussa sorruin vielä vinosydämiseen piparkakkumuottiin ja pesuharjaan. Harja on tuliainen ukkokullalle, jonka mielestä kaikki meidän harjat ovat liian pehmeitä. Jos tässä harjassa karheus ei riitä, niin seuraava on kyllä sitten teräsvilla!!

Messut olivat tosi mukava kokemus ja messuseura oli parasta mahdollista. Poskilihakset ovat nauramisesta vieläkin krampissa. Ensi vuonna on PAKKO päästä uudestaan =o)

Halloween -yllätys pojille

Koska tänään on oikea Halloween -päivä, niin lupasin yllättää pojat, kun he tulevat koulusta. Koko päivän riehuin keittiössä leivonnaisten kimpussa. Aloitin aamulla jo 20 yli viisi, sillä sisäinen kello ei ollut vielä kääntynyt talviaikaan.

Hämähäkki -kuppikakuissa on maapähkinävoita ja suklaata. Silmämuna -kuppikakuissa on sitruunaa ja mantelilastuja.

Marshmallows -ukkoja.

PÖÖ -keksit leivoin omalla piparkakkuohjeella, Hattivatit tein kaupan piparkakkutaikinasta ja sormet leivoin pikkuleipäohjeella ilman leivinjauhetta.

Halloweenkurpitsat ovat diggestive -keksejä, jotka vaan koristelin.

Poikien palaute, kun tulivat koulusta ja näkivät tarjottavat:

• Leevin kommentti: "What the...!"
• Eemelin kommentti: "Hitto, äiti, sä olet ylittänyt itsesi."
• Mikon kommentti: "Perhana, sä olet kyllä taitava."

Huh, huh, olipahan touhukas päivä. Jääkööt pojat herkuttelemaan, minä lähden teho-circuitiin ja joogaan.

Meillä syödään viikonloppuna kalaa

Pojat lähtivät Jynkän lahdelle kalalle. Kymmenen minuutin päästä soi kännykkä. Pojat tarvitsivat apua ison kalan irroittamiseen. Hyppäsimme pyörän selkään ja polkaisimme rantaan. Pojat olivatkin onnistuneet saamaan koukun irti. Näin komea hauki oli saaliina.

Leevi ja Mikko

Eemeli

Kapealla laiturilla sai olla tarkkana viuhuvien virvelien kanssa. Yhtään osumaa ei onneksi sattunut. Tosin ei tullut lisää kalasaalistakaan.