Värttinällä leikkimässä

Hitsi, olen oppinut jotain sellaista, jota en edes pari viikkoa sitten tiennyt haluavani osata. Nimittäin kehrätä villaa värttinällä. Kipinä kehräämiseen syttyi savolaisessa retriitissä. Niin jännää oli ihmetellä kehrääviä rukkeja ja pyörivää värttinää, että oli aivan pakko päästä kokeilemaan kehräämistä itsekin. Sain lainaan värttinän kuopiolaiselta neulefrendiltä. Kiitos Anne =o) 

Tästä muutama vuosi sitten huovuttamastani Picassosta jäi pussillinen huovutusvillaa, ja ne ovat lojuneet ulkovarastossa käyttämättöminä. Päätin antaa villalle kyytiä. 

Googlettelin erilaisia värttinälläkehräysvideoita netistä, jotta oppisin mitä pitää tehdä. Joiltain se homma käy kyllä käsittämättömän kätevästi. Lainasin myös kirjastosta Tuulian kehräyskirjan ja luin sen kannesta kanteen. Ja eikun vaan hommiin. Että onkin jännää puuhaa. 

Luin jostakin, että villaa voi marmoroida, joten länttäsin yhteen lilaa ja harmaata villaa ja rupesin vetelemään säikeitä nöttösestä. Kierrettä laitoin reilusti, kun ajattelin, että liika on parempi kuin liian vähän. 

Toisen satsin tein marmoroimalla ruskeaa ja punaista huovutusvillaa. 

Olin nähnyt langankertaamislaitteita tehdyn pahvilaatikoista ja Lego -palikoista, mutta omani toteutin näin. Tämä Lazy Kate on kyllä enemmänkin Heavy Kate. Kahvakuula on korin sisällä varmistamassa, ettei kori keikahda soffapöydältä lattialle.

Tosi mutkalle langat meinasi kerratessa mennä, mutta ilmeisesti kierrettä oli kuitenkin sopivasti, sillä langat soljahtivat kivasti keskenään yhteen ja lopputuloksesta tuli kohtuullisen pehmeä.

Tästä ensimmäisestä tuotoksesta ei ollutkaan tarkoitus ikinä neuloa mitään, vaan halusin säilyttää sen muistona. Nyt vyyhti on osa meidän olkkarin sisustusta. Aika ovela se on tuossakin. Seuraavaksi pitää ruveta opettelemaan kehräämään sellaista lankaa, josta voi neuloakin jotain =o)