Sateisen Juhannuspäivän piirakka

Vettä satoi iltapäivälle asti. Neuloin välillä aitassa, mutta sitten rupesi tekemään mieli jotain hyvää.

Mökillä oli leivontatarpeita vähän hintsusti, mutta sain kuin sainkin herkullisen piirakan aikaiseksi.

Tässä alkuperäinen ohje, joka on mökkikirjastostamme. Korvasin jauhon sämpyläjauholla (kun ei ollut vehnäjauhoja), ja rasvan tilalle laitoin oliiviöljyä (kun muuta rasvaa ei ollut).

Nyt paistaa aurinko. Sulkapallokenttä kutsuu ja sitten sauna =o)

Tapahtui Juhannusaattona

Leivoin sämpylöitä hampurilaisia varten.

Ukkokulta raivasi tien pellon poikki taipuneen koivun luo.

Kasattiin poikien kanssa rantsuun juhannuskokko, ja Leevi halusi kyydin takaisin möksälle.

Ukkokulta teki ja paistoi maailman parhaita jauhelihapihvejä.

Lounas herkuteltiin kuohuviinin kera.

Opettelin moottorisahan käyttöä taipuneen koivun kanssa.

Ukkokullan mielestä naismaisissa otteissani on vielä parannettavaa...

Kaadoin elämäni ensimmäisen puun ihan itse! Jippii!!

Leevi sukelsi.

Eemeli lensi.

Mikko hyppäsi.

Juhannuskokko poltettiin.

Kokkohiilloksella paistettiin iltapalaksi makkarat.

Lystiä Jussia kaikille =o)

Pitkospuita opettelemassa Iso-Syötteellä

Lähdettii Iso-Syötteelle veljeni perheen tykö opettelemaan maastopyörällä ajoa pitkospuilla. Ukkokulta ei ollut ajanut pitkospuilla ikinä. Minäkin vain kerran aikaisemmin Tahko MTB:llä, ja silloinkin mätkähdin heti suohon.

 Mielenkiintoisiin asentoihin sitä ihminen itsensä saa, kun yrittää pystyssä pysyä.

Ei pysy lankulla, ei sitten millään.

Ja jos pysyy, niin sitten ei paljoa maisemia katsella.

 Juu-u, mutta ei vaivuta synkkyyteen.

Lauantai-illan treeni on nyt suoritettu. Sunnuntaina sitten kohti uusia seikkailuja.

Ja näin ne sunnuntain seikkailut minun kohdalla alkoi. Öhöm, enkä kaatunut edes pitkospuilla. Mätkähdin persuksilleni yrittäessäni nousta pyörän selkään ENNEN pitkospuita...

Kun tekniikan oppii, niin pitkospuilla pysyy. Maastopyörässä täytyy olla riittävän iso vaihde päällä ja ajaa riittävän kovasti, jolloin tasapaino on helpompi pitää niin mutkissa kuin portaissakin. 

Komiat on maisemat Iso-Syötteen harjulla.

Iloinen ja hikinen poppoo.

Lammella pidettiin pieni myslipatukkatauko ja sitten palattiin samaa reittiä takaisin.

Näin siinä käy, kun yrittää väistää pitkospuiden äärellä valokuvaavaa veljeään.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka ukkokulta lensikin kotimökin äärellä pyöränsarvien yli suohon. Takapyörä juuttui pitkospuiden väliin, ja se oli meno sitten. Harmi, kun valokuvaaja ajoi edellä. Olisi tullut kunnon actionkuvia, hih ;oD

"Villa"unikon siemenet ovat alkaneet kukkimaan

Rautatieomenapuuni kukkii. Viime vuonnakin se kukki, mutta yhtään omppua ei tullut. Pitäisiköhän ruveta sutenööriksi ja leikkiä pensselitätiä omenien toivossa...

Vaude, siperianunikkojen sekaan on levinnyt villaunikkoa!

Kävin nappaamassa villaunikon siemeniä Neulova Nartun blogista. Suosittelen muillekin. Nämä kylväytyvät helposti eivätkä ole hoidon suhteen vaativia. Lajike taisi olla Kaffe Fasset tai jotain...

Siperialainen suklaakirsikka on itsepölyttyvää lajia, joten luulen, etten leiki parittajaa näiden kukkien kanssa.

Jokohan sitä himoitsemaani kirsikkahilloa saisi tänä syksynä. Peukut pystyyn!!

Käsinkehrätty huivi

Sain Kanadasta kauniinsävyisen vyyhdin käsinkehrättyä villalankaa reilu viikko sitten. Neuloin langasta huivin Dropsin ohjeella. Sovelsin ohjetta hieman (ha-haa, niinpä tietysti!). Lanka ei olisi ehkä riittänyt koko huiviin, joten neuloin perusosaan kaiken langan ja tein sitten röyhelöosan hieman useammalla kierrosmäärällä toisesta langasta. Sen toisen langan sain Amerikasta erään vaihdon yhteydessä.

Huivia voi pitää joko hartioilla roikkumassa, jolloin liehukkeet viiltävät polvia (no ei ihan), tai sitten näin. Huivi on sen verran pitkä, että sen voi talvella kieputtaa kaulan ympäri kolme kertaa. Silloin ei pakkanen puraise, mutta näin +28 asteen helteellä ei siitä sen enempää.

Pika-työleiri mökillä

Kun pienimmäisen tennistreenit loppuivat puolilta päivin lauantaina, niin hyppäsin poikien kanssa autoon ja ajoimme 300 kilometriä yhden pysähdyksen (Juva) ja 16 kilometrin harhaanajon (vahingossa Suomenniemelle päin eikä Tuohikottiin) taktiikalla mökille.

Kun saavuimme lopulta Jaalaan, niin mummu ja ukkokulta olivat sillä aikaa panneet tuulemaan ja huhkineet vanhan tammen kimpussa kuusi tuntia.

Tammen vuosirenkaat olivat niin ovelan värisiä, että niitä oli heti pakko ruveta kuvaamaan. Ja ukkokulta sitten kuvasi kuvaajaa.

Tältä näyttää reilut 40 vuotta vanha tammi.

Pinotut tammen oksat muodostavat kauneimman halkopinon mitä olen ikinä nähnyt!

Välillä piti saada polttoainetta, joten ukkokulta pääsi grillauspuuhiin.

Jälkkäriksi paahdettiin muutama marshmallows.

Syömisen jälkeen nakkasimme mansikat laseihin, kuohuviiniä päälle ja kipusimme puulinnaan tarkastamaan tilukset.

Järvi näkyy vielä selvästi, kun lehti ei ole puussa.

Koivussa tosin on jo aika iso lehti.

Kun skumpat oli kumottu, niin vuorossa oli saunarannan haravoimista.

Leevi jäi vielä hetkeksi hakkaamaan halkoja.

Eemeli ampui pilkkaa tikkatauluun. Täytyy ehkä ostaa uusi tikkataulu...

Mikko lämmitti saunan.

Talviturkki on heitetty. Uskalsinkin sukeltaa veteen neljä kertaa. Ensi viikolla on sitten flunssa... ehkä...

Ihmeesti aurinko jaksaa vielä illallakin lämmittää, kun ei tuule. Yöllä tosin kävi pakkasella.

Aitassa hyvin nukutun yön jälkeen hommat jatkuivat lapion varressa. Kaadetun tammen taakse kaivoin istutuskuopan jo valmiiksi vuorimäntyä varten. Katsoimme myös paikat kahdelle serbiankuuselle.

Pojat jatkoivat klapikoneen kimpussa.

Hain isot tikkaat ja kiipesin sahan kanssa puuhun. Sahasin isojen kuusien alaoksat pois, jotta aluskasvillisuus saa valoa. Niin, ja kun tuuli pääsee paremmin kuusikon läpi, niin ehkä itikoita on alapihalla vähemmän.

Sitten puolilta päivin taas nokka kohti kotia. Paluumatka sujui kahden pydähdyksen (Kuortti, Juva) taktiikalla. Ehdin juuri sopivasti nakkaamaan vanhimmaisen kuudeksi sukellustreeneihin Uimahallille.