Pika-työleiri mökillä

Kun pienimmäisen tennistreenit loppuivat puolilta päivin lauantaina, niin hyppäsin poikien kanssa autoon ja ajoimme 300 kilometriä yhden pysähdyksen (Juva) ja 16 kilometrin harhaanajon (vahingossa Suomenniemelle päin eikä Tuohikottiin) taktiikalla mökille.

Kun saavuimme lopulta Jaalaan, niin mummu ja ukkokulta olivat sillä aikaa panneet tuulemaan ja huhkineet vanhan tammen kimpussa kuusi tuntia.

Tammen vuosirenkaat olivat niin ovelan värisiä, että niitä oli heti pakko ruveta kuvaamaan. Ja ukkokulta sitten kuvasi kuvaajaa.

Tältä näyttää reilut 40 vuotta vanha tammi.

Pinotut tammen oksat muodostavat kauneimman halkopinon mitä olen ikinä nähnyt!

Välillä piti saada polttoainetta, joten ukkokulta pääsi grillauspuuhiin.

Jälkkäriksi paahdettiin muutama marshmallows.

Syömisen jälkeen nakkasimme mansikat laseihin, kuohuviiniä päälle ja kipusimme puulinnaan tarkastamaan tilukset.

Järvi näkyy vielä selvästi, kun lehti ei ole puussa.

Koivussa tosin on jo aika iso lehti.

Kun skumpat oli kumottu, niin vuorossa oli saunarannan haravoimista.

Leevi jäi vielä hetkeksi hakkaamaan halkoja.

Eemeli ampui pilkkaa tikkatauluun. Täytyy ehkä ostaa uusi tikkataulu...

Mikko lämmitti saunan.

Talviturkki on heitetty. Uskalsinkin sukeltaa veteen neljä kertaa. Ensi viikolla on sitten flunssa... ehkä...

Ihmeesti aurinko jaksaa vielä illallakin lämmittää, kun ei tuule. Yöllä tosin kävi pakkasella.

Aitassa hyvin nukutun yön jälkeen hommat jatkuivat lapion varressa. Kaadetun tammen taakse kaivoin istutuskuopan jo valmiiksi vuorimäntyä varten. Katsoimme myös paikat kahdelle serbiankuuselle.

Pojat jatkoivat klapikoneen kimpussa.

Hain isot tikkaat ja kiipesin sahan kanssa puuhun. Sahasin isojen kuusien alaoksat pois, jotta aluskasvillisuus saa valoa. Niin, ja kun tuuli pääsee paremmin kuusikon läpi, niin ehkä itikoita on alapihalla vähemmän.

Sitten puolilta päivin taas nokka kohti kotia. Paluumatka sujui kahden pydähdyksen (Kuortti, Juva) taktiikalla. Ehdin juuri sopivasti nakkaamaan vanhimmaisen kuudeksi sukellustreeneihin Uimahallille.

Rulliskausi avattu kevättä bongaillen

Oli aivan mahtavaa päästä avaamaan rulliskausi jo huhtikuussa! Lähdin Saaristokadun kiekalle ja otin kameran mukaan.

Ensimmäinen sitruunaperhonen tuli vastaan jo Jynkässä hieman ennen Puustilantietä.

Tämä "perho" mateli vastaan Keilankannan liikenneympyrässä.

Pidin pienen juomapaussin Saaristokadun yhden sillan kupeessa ja ihmettelin samalla jäälatujen sulamista. Puolen vuoden päästä on taas hiihtokausi.

Linnut lauloi täysin rinnoin, mutta yhtäkään en saanut kameran tähtäimeen (bongasin sen sijaan itseni eh-eh).

Leskenlehtiä oli kuvattavaksi sitäkin enemmän.

Matka jatkui Ykkösrastin kulmille. Ylämäessä Bellan kohdilla syke nousi 162:een. Hieman jo puuskututti.

Ennen Särkiniemeä hoksasin valkoista mattoa, mutta lunta se ei ollut. Ei kyllä apilaakaan. Mitä lie valkoista kevätkasvajaa.

Skilloja bongasin muutaman ja...

...kauniin neitoperhon, joka heti kuvaamisen jälkeen pölähti lentoon ja löysi itselleen aviopuolison.

Kotona jälleen. Hikisenä, väsyneenä, mutta todella tyytyväisenä. Aikaa reissulla kului 1:45, keskisyke oli 132 ja maksimisyke käväisi 173:ssa juuri ennen kotikujaa. GPS oli sammunut kesken matkan, joten kilometrit jäi tältä kertaa tilastoimatta. Huomenna taidan hypätä fillarin selkään.

Lumista viis, grillikausi on nyt avattu

Ekat tulet sitten viime syksyn.

Leevi jo malttamattomana odottelee sopivaa hiillosta.

Tuleentuijottaja miettii, että jokohan vois sohia?

Mikko lämmittelee.

Eemeli jo tositoimessa.

Mun ihanat pojat =o)

Ukkokulta ja Emppu.

Kaulaliinasta tulikin kassi

Äh, mä mitään kaulaliinaa jaksanu enää neuloo.

Kun sattu kerta oleen kahvat ja helmet jemmassa, niin teinkin kassin.

Vuorittaa ei tarvii, kun neulos on tiheetä. Reunaneuloksen sisälle laitoin kuminauhan.

Kassi lähtee tämän kassin kaveriksi Kiiminkiin.

Kirpparilöytö tilkkutyynyksi

Löysin viime viikolla kirpparilta paitapuseron, jonka kangas oli niin kivan värinen, että paita oli pakko ostaa, vaikkei se minulle edes mahtunut. Tein paitapuserosta tilkkutyynyn sohvalle. Taidan joutua ompelemaan tyynyjä lisää, sillä nyt vanhat sohvatyynyt näytävät tosi nuhjuisille. Jemmassa on kyllä toinenkin kirpparilta löytynyt paitapusero, joka kenties päätyy myös tilkkutyynyksi...

Picasso -nainen hyppäsikin seinälle

Taisivat olla villejä ne Picasson naiset, tai ainakin tämä oli, sillä ei nainen viihtynyt lattialla tallattavana vaan halusikin paraatipaikalle portaikon seinälle =o)

Huovutettu Picasso -matto

Nyt se on valmis! Viikon rankka fyysinen työ on tehty!! Tarkalleen 38 tuntia raakaa neulaamista ja huovuttamista. Huovutettu Picasso -matto pääsi lattialle puoli tuntia sitten. Tosin eri paikkaan, kuin minne sen piti alun perin mennä. Kävi nimittäin niin, että matto olikin muutaman sentin liian leveä ja liian pitkä portaikon välitasanteelle, joten nyt se on sitten portaikon yläpäässä.

Olin siis jälleen kerran taitavan Ritva Peuran kurssilla kansalaisopistolla.

Laitan alle karkean selostuksen muutamin kuvin, että miten matto syntyi.

Esihuovan päälle ladoin limittäin luonnonmustaa lampaanvillaa ja neulasin villan kevyesti kiinni.

Käänsin työn nurinpäin ja neulasin koko takaosaan luonnonmustalla. Pohjavillaa kului yhteensä 1,25 kiloa ja sen neulaamiseen meni koko lauantai-päivä.

Koko sunnuntai-päivä meni värivillojen asetteluun, esineulaamiseen ja pohjavillan tiheämpään neulaamiseen.

Onneksi maanantai oli pakkolomapäivä, sillä neulasin värialueita kiinni koko maanantain.

Tiistaina töiden jälkeen jatkoin värialueiden neulaamista. Tunsin itseni manuaaliseksi ompelukoneeksi.

Keskiviikkona Eemeli onneksi auttoi yhden osan neulaamisessa.

Torstaina jatkoin edelleen värialueiden parissa. Halusin neulata ne mahdollisimman tiukkaan kiinni, että itse huovuttaminen sujuisi helpommin.

Perjantaina heti töiden jälkeen pääsin neulaamaan ääriviivat hahtuvalangalla.

Tässä työ neulahuovutettuna. Pohjavilla olisi mielestäni pitänyt neulata vielä tiheämmin kiinni, mutta voimat ja aika ei vaan riittänyt.

Vietin perjantai-illan (tarkalleen 3,5 tuntia) suihkuhuoneen lattialla esihuovuttamassa pintaa kiehuvankuumalla vedellä ja mäntysuovalla kuplamuovin avulla.

Lauantai-aamuna homma jatkui kansalaisopistolla. Vuorossa oli mekaaninen rullahuovuttaminen jälleen kiehuvankuuman veden ja mäntysuovan avulla.

Rankkaa fyysistä rullaamista kesti vajaat neljä tuntia. Avasin käärön useita kertoja ja pyöräytin maton välillä pitkittäin, sitten poikittain, sen jälkeen nurinpäin ja jälleen oikeinpäin. Joka välissä lisättiin kuumaa saippuavettä ja rullailtiin. Matto huopui sopivan kovaksi ja oli valmis raahattavaksi jätesäkissä kotia.

Matto päätyi suihkuhuoneen latialle huuhdeltavaksi. Ensin tulikuumalla vedellä huuhtelin saippuavedet pois ja sitten viimeistelin reunat tasaisiksi. Lopuksi huuhtelin maton jääkylmällä vedellä ja kaulin pinnan tasaiseksi.

Matto jäi kuivumaan suihkuhuoneen lattialle, ja käänsin lattialämmityksen täysille. Maton kuivuminen kesti kolme vuorokautta. Rankkaa oli, mutta kyllä kannatti! Valmis matto on kokoa 180 * 114 cm. En kuitenkaan taida tehdä ihan heti näin isoa työtä...

Ritarit Kallavedellä

Hiihtolomaviikon perinteeksi on jo muodostunut se, että Kallavedelle pitää päästä luistelemaan. Tänään aurinko lämmitti, pakkanen oli nollilla eikä tuullut juuri nimeksikään. Loistokeli siis. Palkinnoksi reippaita ritareitani odotti tekemäni Köyhät ritarit. Perinne jo tämäkin =o)

Mustan lampaan pata

Mieheni toivoi, että laittaisin aamulla ennen hiihtolenkille lähtöä Mustan lampaan padan porisemaan. Varmistaakseen, että näin tulee käymään, oli hän ostanut edellisenä päivänä kaikki tarvittavat aineet kaupasta. Kehittelemääni pataruokaa en olekaan muistanut tehdä pariin vuoteen. Resepti on julkaistu vuonna 1997 Anna-Maija Tantun toimittamassa kirjassa "Kotikokin parhaat ruokaohjeet". Tällä kertaa säädin ohjettani niin, että laitoin pataan yhden ylimääräisen paprikan, mutta jätin sipulit pois ja käytin valmiiksi marinoituja karitsan sisäfileitä. Niin, ja lurautin sekaan 2 rkl tummaa siirappia. Pata odotti valmiina, kun tulimme hiihtämästä.