sunnuntai 19. elokuuta 2012

Helsinki City Marathon 2012

Tultiin ukkokullan kanssa kisa-alueelle puoli tuntia ennen starttia. Pelotti, jännitti, hirvitti. Yritin nauttia tunnelmasta, mutta aika väkinäistä se oli.


Sydän hakkasi ja kädet hikosi, mutta yllätyin, kun viisi minuuttia ennen starttia syke oli vain 68-75. Käteen kirjasin tasaisen vauhdin väliajat. Tavoite oli roikkua 5h:n jänisten perässä niin kauan kuin mahdollista.


Asetuin 5h:n jänisten perään, kuten valkka oli neuvonut. Tässä väkinäistä tsemppaamista juuri ennen starttia, mutta ei kyllä yhtään oikeasti hymyilyttänyt. Välttääkseni ensimmäisten juottoloiden ruuhkan, juoksin juomapullo kädessä ekat 10 kilsaa.


Tässä mennään 8 km:n kohdalla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli hellelukemissa, ei tuullut yhtään, varjopaikkoja ei juuri ollut. Oli kuumaa ja meno tuskaista. Roikuin 5h:n jänisten perässä ja mietin, että mitähän tästä tulee. Ei tuntunut yhtään hyvälle.


14 kilometrin kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, että maaliin en taida päästä. 5h:n jänisten liput alkoivat pikku hiljaa häviämään näkyvistä ja päätin, että menen omaa vauhtia ja unohdan jänöt.


17 km:n kohdalla mietin, että jos jaksaisin juosta puolimaratoniin asti, niin sekin olisi hyvä. Jatkoin kuitenkin kaikista näistä masentavista ajatuksista huolimatta juoksemista samaa tasaista vauhtia vaikka hankalaa oli.


Jokaisella juottopisteellä join urheilujuomaa ja vettä. Vettä kaadoin myös päähän ja niskaan joka pisteellä ja juoksin suihkujen alta. Napsin merisuolarakeita pariin otteeseen ja imaisin koko maratonilla kuusi energiageeliä. Missään vaiheessa mahaa ei vääntänyt, ei oksettanut eikä heikottanut. Vessassa piipahdin hyvin nopsaan pariin otteeseen.


23 km:n kohdalla ajattelin, että jos jaksaisin juosta 30 kilometriin asti, niin se olisi tosi hyvä juttu. 24 km:n kohdalla näin 5h:n jänösten lippujen vilkkuvan Etelärannassa. Totesin, että enhän minä kovin kauas olekaan valunut. En kuitenkaan lähtenyt jänöjä tavoittamaan, sillä siinä olisi voinut käydä hullusti. 27 km:n kohdalla reidet alkoivat olla kuin puukalikat, ja hakkasinkin niitä nyrkeillä aina välillä.


30 km:n kohdalla tajusin, että olen ainoastaan 6 minuuttia jäljessä käteen tussatusta tavoiteajasta. Ja tajusin myös, että minä muuten jaksan juosta maaliin asti! Nyt hymyilin oikeasti ensimmäistä kertaa ja juttelin jo ukkokullallekin mukavia. Tiesin, ettei minulle tule enää mitään seinää vastaan, sillä olo oli rakkojen täyttämistä jaloista ja puukalikkareisistä huolimatta ihan mahtava. Minun oma "seinä" meinasi tulla vastaan jo 14 km:n kohdalla, mutta sen siis jotenkin jossain selätin.


35 km:n jälkeen en miettinyt jäljellä olevaa matkaa ollenkaan. Otin askeleen kerrallaan ja ajattelin, että juoksemalla pääsen maaliin nopeiten. Kävelin jotkut jyrkemmät ylämäet, muuten juoksin.


37 km:n kohdalla useampi selkä tuli vastaan. Myös minua ohitettiin, mutta jatkoin omaa tasaista vauhtia. Ukkokulta huikkasi 38 km:n kohdalla, että näytän pärjäävän niin hyvin yksinkin, että hän fillaroi jo Olympiastadionille minua odottelemaan.


Oli upea tunne juosta stadionille sisään. En halunnut ottaa loppukiriä vaan juoksin tasaisella vauhdilla maaliin asti. Ja oikeasti ensimmäistä kertaa vasta nyt nautin juoksemisesta. Nettoaika maalissa oli 5:16:04. Sykemittarin mukaan keskisyke oli 148.


Tämä oli työvoitto! Mutta niin kait se taitaa maratonilla aina olla, on se niin pirun pitkä matka!

27 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Jes, hyvä Hanna!!! Ihan mahtavaa lukea juoksukertomuksesi, elin täysillä mukana :D Ei siuta turhaan hurjaksi mainita!

Altocumulus kirjoitti...

Onnea, hieno saavutus ja kertomus siitä miten voittaa itsensä!

MinnaN kirjoitti...

Onnea tätäkin kautta. Sinä kykenit siihen h-i-e-n-o-s-t-i!!!

Mervi kirjoitti...

Hyvä Hanna!!! Tosi hyvä suoritus!! Monenlaisia tunteita on ollut, mutta hienosti olet voittanut itsesi!! Jes! Tämä viimeinen kuva on ihana! Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :) Onnea!!

Jana kirjoitti...

hienosti tehty!! wow, mikä kunto :-))

Lellu kirjoitti...

Hyvä, hyvä, HYVÄ!! Onnea toivottelevat Hanski ja Lellu.

Laura kirjoitti...

Onnittelut, ihana raportti ;D

Kardemumma kirjoitti...

Onneksi olkoon! Itsensä selättäminen kuten kerroit on mahtavaa ja varmasti upea fiilis juosta koko maraton! Upeaa!

Maikki kirjoitti...

Mahtava suoritus, onneksi olkoon!

Peppi kirjoitti...

HURRJASTI onnea! Aivan mahtava suoritus! en voi kun tehdä aaltoliikettä ja kumarrella sinne päin -huima mimmi oot :)

outi kirjoitti...

Voi vitsi, kun jännitti lukea. Olet sinä kova sissi; pääset vauhtiinkin vasta kolmenkympin hujakoilla. Aivan mahtava juttu, onnea kovasti!

Katjuksa kirjoitti...

Kiitos että jaoit kokemuksen kanssamme! Huikea suoritus!

Sanna kirjoitti...

Siis vau. Ja onnea! Hieno suoritus! Itse koetan vasta saada ruhoani liikkumaan sen verran että voisin mennä keväällä naisten kympille ;-) No, jostainhan se on aina aloitettava!

Lankafarmin kirjoitti...

Onnea maaliintulosta, mahtavaa!!! Aina se on yhtä hienoa se maratonin maaliintulo, itekin sen yli kymmenen kertaa tehneenä:)... Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan mikä ois seuraava mara;)

Marjatta kirjoitti...

Onnea sisukkaalle juoksijalle! Nyt sitten palauttelua ja lepoa. Muistot kultaavat matkan vaivat.

MINNA kirjoitti...

Mahtava juoksu! Ja ihania kuvia matkan varrelta. Hienoa Hanna!!!!

ArualMaria kirjoitti...

Onnea Hanna, niin hieno suoritus, jee! Olipa kiva lukea koko kertomus.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno homma ja upeesti hoidettu Hanna!Onnea!t.Aira-Maarit1

satujii kirjoitti...

Jeeeeeee!!Minähän sanoin että sinä pystyt siihen. Mahtava suoritus! Onnea! Ja kyllä jännitti lukea tuota juttua, mutta viimeinen kuva kruunasi kaiken!

affen kirjoitti...

WAU!!! Kaikki kunnia ja ylistys sinulle! Itse olen taas siinä vaiheessa juoksuharrastusta, että olen ylpeä, kun jaksan juosta 1,5 km putkeen ;). Maratonista en uskalla edes haaveilla.. Onnea vielä!!

Tiina kirjoitti...

Mulla tuli ihan itku, niin iloinen olin sun puolesta! :) Onnittelut, olet aikamoinen!

Unknown kirjoitti...

Jee, Hanna, jee! Mahtavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno juoksu ja tosi hieno kuvallinen raportti!

Hanna kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne! Nyt toivon kovasti, että tämä innostaisi myös teitä kaikkia kokeilemaan omia rajojanne, oli se sitten mitä hyvänsä =o)

Maitolaiturin Kyllikit kirjoitti...

Wau, Wau ja Wau! Kovat mimmit on asia erikseen. Hattu nousee täällä tosi korkealle, hieno suoritus!!!
T

Anonyymi kirjoitti...

Hieno työvoitto!! Onnea kaimalle! :) Olen taannoin hölkytellyt lyhen pätkän eli 10 km ja on se vaan hienoa ylittää itsensä ja maaliviiva. ;)

-mansikkamaa-

Hanna kirjoitti...

Kiitos Maitolaiturin Tiinalle =o)

Ja kiitos Mansikkamaallekin =o)