maanantai 21. heinäkuuta 2014

Yksitoista asiaa

Jo kauan aikaa sitten M.E.R.V.I haastoi minut kertomaan yksitoista asiaa itsestäni ja vastaamaan sen jälkeen hänen esittämiin kysymyksiin. Jotenkin tuon geokätköilyn tolskeessa tämä vaan pääsi unohtumaan. Mutta nyt tulee:



1. Olen aamunvirkku. Kun herään, en vötkyile sängyssä vaan ponkasen suoraan ylös ja olen heti valmis hommiin.

2. Ikäkriisiä hieman pukkaa. Hiukset harmaantuu => YÖK! Kroppa ei kestäkään enää ihan mitä vaan => YÖK! Iho löpristyy => YÖK! Ei tässä enää mitään teinityttöjä olla. Noooh, hiusvärit on keksitty, samoin ryppyrasvat ja tulehduskipulääkkeet. Eiköhän tää tästä.

3. En oikeastaan vieläkään tiedä miksi haluaisin isona. En ainakaan isommaksi (tai siis lähinnä leveämmäksi). Taidan olla aina jonkun sortin dieetillä...

4. Haaveilen koirasta. Ehkä kun pojat ovat lähteneet maailmalle ja kun tyhjän pesän syndrooma käy sietämättömäksi, niin silloin varmaankin täytyy lähteä koirakauppaan.

5. Olen yleensä aina hyvällä tuulella ja näen asioissa sen valoisan ja positiivisen puolen. Se nyt vaan on mun geeneissä. I'm so happy happy =o)

6. Innostun helposti. Jos homma ei ole ihan älytön, niin lähden innoissani mukaan kokeilemaan. Ei voi tietää ellei kokeile!

7. Vaikka innostun helposti, niin se innostus saattaa lopahtaa ihan yhtä nopeeta. Riippuu vähän tilanteesta ja asiasta.

8. En ole ikinä ajanut mopolla. Kaksipyöräisistä kiinnostaa vain fillarit. Täysjousitettu maastopyörä olis kyllä aivan mahtava! Tarvii varmaan alkaa säästää siihenkin.

9. Kiroilen herkästi, jos joku homma meinaa mennä pieleen, mutta v-sanaa käytän tosi harvoin. Lähinnä suusta pulpahtaa sillä tietyllä äänenpainolla "Saakeli", "Paska", "Saatanan perkele".

10. Tykkään valokuvata. Mielestäni valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siitäpä tulikin mieleen, että pitäisköhän tehdä tili Instagramiin... hmmm... täytyy miettiä.

11. En ikinä uskaltaisi laskuvarjohypätä tai roikkua benjiköyden jatkeena. Minulla ei ole korkean paikan kammoa, mutta olen ihan liian lälläri tuollaiseen.



Ja sitten M.E.R.V.I:n laatimiin kysymyksiin:

1. Kuinka monet lapaset olet neulonut?
Apua, ei mitään hajua! Varmaankin likemmäs sata, sillä olen neulonut lapsesta asti. Kuvan lapaset on mun lempparit. Niissä väri ja koko on just nappiin.



2. Millaisia haasteita olet käsitöiden parissa kohdannut?
Yritin tuota lehtikorin päätynyttä huiviohjetta, Camino Bubles nimeltään, neuloa pariinkin otteeseen männä viikolla. Vaikka olin tarkkana, niin AINA jossain kohtaa tiputin väärän silmukan ja piti aloitta huivi alusta. Kaksi kertaa aloin alusta ja sitten mulla meni hermo. Näköjään ohje, jossa tiputellaan silmukoita ei vaan ole mua varten. Harmi, sillä huivi olisi vaan niin kaunis ja jännä, mutta kun ei niin ei.


3. Mikä saa sinut innostumaan?
Kokeilemisen halu. Näen jossain jotakin ja ajattelen, että osaisinkohan tehdä sellaisen. Sitten vaan kokeilen. Joskus onnistuu, joskus ei. Niistä eionnistuneista en pidä niin suurta meteliä. Ellei nyt sitten mene niin perseeleen, että muutkin saa siitä hupia.


4. Mieluisin materiaali?
Ehdottomasti 100% merinovilla ja merino-silkki sekoitteet.


5. Onko sinulla suunnitelmia seuraavan maratonin suhteen?
Tänä vuonna piti juosta Tukholmassa maraton, mutta plantaarifascia- ja akillesjännevaivat estivät harjoittelun tehokkaasti. Kohta pitäisi alkaa treenaamaan ensi vuoden Tukholmaan, mutta nyt saman jalan polvi ei halua olla mun kaveri. Siinä on joku ihmevaiva, joka ei meinaa parantua. Aikaahan nää kolotukset ottaa, kun on tuota ikääkin jo. Saas nähdä ollaanko sitä ensi vuonnakin taas kannustusjoukoissa.


6. Seuraatko blogeja?
Koko ajan! Blogini sivupalkissa on vain murto-osa niistä, joita seuraan. 


7. Mieluisin urheilulajisi?
Tykkään ajaa fillarilla. Fillarilla pääsee niin helposti ja nopeasti kauemmas kuin vaikka kävellen. Syksyn tullen siirryn sitten taas kuntosalin puolelle ja heiluttelen lantiota zumbassa.


8. Onko edes olemassa mitään (kädentaitoa vaativaa), mikä ei sinulta onnistuisi?
Värttinällä opettelin kehräämään lankaa nyt keväällä. Tosi lystiä puuhaa! Rukilla sitä en vielä osaa, sillä oma rukki on vasta haaveena. En osaa takoa puukkoa, mutta kait siihenkin oppisin. Pitsinnypläys. Siihen mun hermo ei riittäisi, eli ei tulisi onnistumaan.


9. Askarteletko?
 
Ennen askartelin hieman, mutta nykyään en juuri ollenkaan. Kuvassa jo ajan patinoima kortti vuodelta 1996, jolla ilmoitimme sukulaisille ja kavereille, että naimisiin on jo menty eikä häitä tule. Mentiin siis kaikilta salaa naimisiin.


10. Tykkäätkö leipoa?
Tykkään, mutta koristelujuttuihin olen liian suurpiirteinen. Nämä kuppikakut maistuivat makoisilta, mutta tuo koristelu! Siinä olisi todellakin toivomisen varaa!! Ehkä ongelma on se, etten viitsi paneutua riittävästi, kun kuitenkin ne kohta syödään pois.


11. Tykkättkö matkustella? Millainen on unelmalomakohteesi?
Matkustelisin, jos se ei olisi niin hiton kallista. Unelmana olisi päästä vielä kerran Honoluluun Havaijille. Edellisestä kerrasta on liian kauan. Tom Selleckistä en enää haaveile ;o)


Niina, haluaisitko kertoa 11 faktaa itsestäsi ja sitten napata näistä kyssäreistä kiinni?

1. Mikä susta tulee isona sitten kun olet valmistunut?
2. Mikä on tähän astisista neulomuksistasi se onnistunein?
3. Mikälaisen ohjeen haluaisit suunnitella seuraavaksi?
4. Millainen käsityö ei vaan ole yhtään sun juttu?
5. Mitä lankaa huomaat käyttäväsi neuloessasi eniten?
6. Mikä väri on kertakaikkisen yök-yök?
7. Oletko vähin äänin hävittänyt jonkun pieleen menneen käsityön?
8. Monestiko suostut aloittamaan neuleen uudestaan ennen kuin luovutat ja toteat, ettei vaan onnaa?
9. Oletko neulonut jotain ohjetta useamman kuin yhden kerran. Jos juu, niin monetko samanlaiset olet tehnyt?
10. Millaista vaaatetta et suostuisi laittamaan päällesi?
11. Mikä on lempivaatteesi?



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Totaalinen Geocaching -hurahtaminen

Enpä olisi vielä huhtikuussa uskonut, että saatamme hurahtaa geokätköilyyn niin, että juhannuspäivän aamuna ollaan kello yhdeksän etsimässä kätköjä! Aikainen lintu madon nappaa, vai miten se meni...


Geokätköily on siinä mielessä hauskaa puuhaa, että ovelia paikkoja voi löytyä melkein nurkan takaa.


Enkä tätäkään paikkaa olisi tiennyt olevan olemassa, ellei kätköpurkki olisi tuonne johdattanut. Tunnelin päässä ON valoa =o)


Kätköily on myös sosiaalista ja terveellistä ajanvietettä. Neulefrendien kanssa ollaan yhdessä käyty useammassakin kivassa paikassa.


Kätköily on myös välineurheilua, muttei kuitenkaan sieltä kalleimmasta päästä.


Mukaan tarvitset älyluurin, johon on ladattu oikea sovellus, kynän, hanskat ja taskulampun. Noilla pääsee jo hyvin alkuun.


Monensorttisia kätköjä löytyy ympäri maapalloa. Urban Birdhouse bongattiin Tukholman vanhan kaupungin vilinästä. Kätköjä minulla on nyt löydettynä 105! Hurahdettu on siis tooooosi pahasti ;oD



Hurahtamisen "vakavuudesta" lienee kertoo sekin, että kakkosauton takaikkunassa kulkee yksi travel bug...


... ja yksi geocoin lähti pari viikkoa sitten pitkälle reissulle ympäri maapalloa...


... ja että tämä travel bug on kohta lähdössä samansorttiselle lentelyreissulle maailman ääriin.

Hurahtakaa tekin. Tää on tosi kivaa ja tulee käytyä paikoissa, joihin ei muuten tulisi ikinä mentyä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Värttinällä leikkimässä

Hitsi, olen oppinut jotain sellaista, jota en edes pari viikkoa sitten tiennyt haluavani osata. Nimittäin kehrätä villaa värttinällä. Kipinä kehräämiseen syttyi savolaisessa retriitissä. Niin jännää oli ihmetellä kehrääviä rukkeja ja pyörivää värttinää, että oli aivan pakko päästä kokeilemaan kehräämistä itsekin. Sain lainaan värttinän kuopiolaiselta neulefrendiltä. Kiitos Anne =o) 


Tästä muutama vuosi sitten huovuttamastani Picassosta jäi pussillinen huovutusvillaa, ja ne ovat lojuneet ulkovarastossa käyttämättöminä. Päätin antaa villalle kyytiä. 


Googlettelin erilaisia värttinälläkehräysvideoita netistä, jotta oppisin mitä pitää tehdä. Joiltain se homma käy kyllä käsittämättömän kätevästi. Lainasin myös kirjastosta Tuulian kehräyskirjan ja luin sen kannesta kanteen. Ja eikun vaan hommiin. Että onkin jännää puuhaa. 


Luin jostakin, että villaa voi marmoroida, joten länttäsin yhteen lilaa ja harmaata villaa ja rupesin vetelemään säikeitä nöttösestä. Kierrettä laitoin reilusti, kun ajattelin, että liika on parempi kuin liian vähän. 


Toisen satsin tein marmoroimalla ruskeaa ja punaista huovutusvillaa. 


Olin nähnyt langankertaamislaitteita tehdyn pahvilaatikoista ja Lego -palikoista, mutta omani toteutin näin. Tämä Lazy Kate on kyllä enemmänkin Heavy Kate. Kahvakuula on korin sisällä varmistamassa, ettei kori keikahda soffapöydältä lattialle.


Tosi mutkalle langat meinasi kerratessa mennä, mutta ilmeisesti kierrettä oli kuitenkin sopivasti, sillä langat soljahtivat kivasti keskenään yhteen ja lopputuloksesta tuli kohtuullisen pehmeä.


Tästä ensimmäisestä tuotoksesta ei ollutkaan tarkoitus ikinä neuloa mitään, vaan halusin säilyttää sen muistona. Nyt vyyhti on osa meidän olkkarin sisustusta. Aika ovela se on tuossakin. Seuraavaksi pitää ruveta opettelemaan kehräämään sellaista lankaa, josta voi neuloakin jotain =o)


maanantai 3. helmikuuta 2014

Enchanted Mesa

Tämä on kyllä hassuin pusero, tämä Stephen Westin Enchanted Mesa, mitä olen vähään aikaan neulonut!


Flättinä pusero on niin hassusti vinksallaan, ettei sitä voisi kuvitella istuvan päälle niin hyvin kuin se itse asiassa istuu.


Puseroon käytin nämä ihanuudet.


Kyllä tästä ihan pidettävä taisi tulla... =o)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Justify -keeppi

Neuloin itselleni Justify -keepin. Tästä tuli kyllä tosi ovela.



Tilasin vartavasten nämä käsinkehrätyt langat juuri tätä ohjetta ajatellen.



Keeppiä oli kiva neuloa ja se valmistui nopeasti.



Luulen, että tästä keepistä tuli lauantai- ja sunnuntai-aamujen lämmittäjä =o)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uudet patalaput jämälangoista

Meidän vanhat patalaput oli karseessa kunnossa. Niitä ei saanut puhtaaksi enää pyykkikoneessa. Värit oli haalistuneet ja täytteet kulahtaneet. Oli aika tehdä uudet. Eräs kuopiolainen neulefrendi oli virkannut patalapun tällä ohjeella. Tein nämä kaksi oman virkkauskirjan kuusikulmion ohjeella.


Nämä virkkasin perusisoäidinneliön ohjeella. Patalaput ovat kaksipuolisia ja välissä on palat pyykkikoneessa huovuttunutta merinovillapuseroa (...köh-köh...)


Tein näistä tarkoituksella pienet ja paksut. Itse en tykkää ohuista patalapuista, sillä ne pitää taittaa vähintään kaksikertaisiksi, jottei sormet pala. Näistä tuli kyllä just sellaiset, joista itse tykkään.


torstai 2. tammikuuta 2014

Mini Maniat

Olen ollut marras- ja joulukuun Mini Mania -huivin pauloissa. Ohje on niin helppo, koukuttava ja lopputulos mitä ihanin.


Valmis pinta näyttää kuin se olisi kangaspuilla kudottu eikä ainuttakaan lankaa tarvitse päätellä.


Nämä kaksi neuloin itselleni, mutta muut menivät joululahjoiksi. Niin, ja pari Mini Maniaa unohtui joulutohinoissa kuvaamattakin. Vieläköhän tekisi yhden... ;oD

perjantai 29. marraskuuta 2013

Unisieppari


Olen jo monta vuotta meinannut tehdä unisiepparin, mutta se on jäänyt siksi, etten ole löytänyt kauniita linnunsulkia. Loppukesästä pihaltamme löytyi kuollut käpytikka, jolla oli tosi kauniita, pilkullisia sulkia. Oli siis aika tehdä unisieppari valmiiksi.


Tein kehikon paksusta rautalangasta ja kaivelin romuvarastosta tilpehööriä siepparia varten. Osa jäi käyttämättä, ja laatikon pohjalta löytyi vielä lisää roinaa.


Halusin kehikon reunasta vaalean. Minulla vaan ei ollut sopivan paksuista villalankaa varastossa, joten otin luonnonvaalean ja puhtaanvalkoisen sukkalangan ja virkkasin neljällä langalla yhtä aikaa. Näin pinnasta tuli sopivan paksu.



Pujottelin violettia rautalankaa ensin kaksi ulointa kerrosta säännönmukaisesti ja sitten loput sikinsokin. Vähän ohuemmalla, hopeisella rautalangalla pujottelin prikat ja lasihelmet kiinni. Jätin tarkoituksella yhden ison aukon siepparin keskelle, johon kiinnitin lasisen huivineulakehikon. Olen nimittäin rikkonut jo yhden keramiikkahuivineulan, ja ajattelin, että unisiepparissa lasinen säilyy paremmin ehjänä.



Lopuksi pujottelin ohueen rautalankaan lasihelmet, mosaiikkipalat ja sulat.


Käpytikka parka, meni sillälailla kuolemaan. Nuo sulat on kyllä niin kauniit!


Tuolla se nyt meidän makkarin katossa roikkuu. En minä juuri koskaan pahoja unia näe, mutta jospa ne harvatkin jäisivät tuonne haaviin.