Muuttolinnut ovat palanneet

Niin, nämä linnut tosin jatkavat vielä matkaa himpun verran pohjoisemmaksi, eli Kiiminkiin. Kunhan ovat käyneet ensin murkinoimassa Tipulassa =o)

Soppakulho

Lopulta valmis! Soppakulho kävi uunissa viisi kertaa, mikä on aika normaali tämän kokoiselle posliininmaalaustyölle. Ajallisesti vaan kulhon tekemiseen tuntui menevän ikuisuus. Aloitin nimittäin maalausprosessin vuosi sitten keväällä. Soppakulhon orvokkien kukkiessa jään odottelemaan lumien sulamista ja puutarhaorvokkien kukkimista.

Talvipuutarhapuuhia - Osa 2 "lisää lunta"

Huovutettu Picasso

Olin viikonloppuna kansalaisopiston kurssilla "maalauksellinen huovutettu tekstiili". Kurssin opettajana oli jälleen taitava Ritva Peura. Minua harmitti, kun en päässyt Ateneumiin katsomaan Picasso -näyttelyä, joten päätin tehdä oman Picasson. Valmis työ on kokoa 71 * 45 cm.

Käsilaukku ystävättärelle joululahjaksi

Neuloin hyvälle ystävälleni joululahjaksi pienen käsilaukun.

Joulukirkko

Lopultakin valmis! Aloitin joulukirkon tekoa jo elokuussa. Runko on tehty maito- ja mehupurkeista. Kirkon päällystin samettikankaalla ja katon pörrökankaalla. Koristeet on ostettu Kuopion Nappi ja Nauhasta. EriKeepperiä kului PALJON, samoin kysyi hermoja, kun into lopahti välillä. Niiin, ja pari hömpsyä konjakkiakin taisi loppusuoralla mennä. HAUSKAA JOULUA KAIKILLE ;o)

Huovutettu tekstiili

Olin viime viikonlopun kansalaisopiston kurssilla: "Maalauksellinen huovutettu tekstiili". Tässä tekemäni seinätekstiili. Se on kokoa 87 cm * 46 cm. Taisin jäädä jonkunlaiseen huovutuskoukkuun...

Heijastinliivi

Kaupassa myytävät heijastinliivit ovat kamalan rumia. En halunnut sellaista ostaa, joten päätin ommella kivamman. Palakaupasta ostin ohutta ulkoilukangasta, vanhasta simppelistä paitapuserosta otin kaavat ja leveästä heijastinnauhasta ompelin kukkapuita. Liivi laitetaan kiinni tarranauhalla. Ompelujälki ei välttämättä kestä päivänvaloa..., mutta tärkeintä onkin tulla huomatuksi. Nyt en taatusti jää lenkkireiteillä auton alle =o)

Kalarysä

Kalarysän tein muutamia vuosia sitten. Poikien pyörä hajosi, enkä raaskinut hävittää vanteita. Keksin, että sahaan pistosahalla vanerista kaloja ja maalaan ne erilaisiksi. Yksi kala on aina molemmilta puolilta erivärinen. Alkuperäisessä rysässä vanteesta roikkui vanha kalaverkko tuohipainoineen, eli näytti siltä, kuin kalat olisivat jääneet satimeen. Antiikkiverkko kuitenkin repeytyi korjauskelvottomaksi muutama vuosi sitten muuton yhteydessä. Uikoot kalat "vapaudessa" niin kauan, kuin eteen sattuu uusi antiikkiverkko =o)

Koruja puhelinluettelosta

Perjantaina töissä minulla oli kaulassa Caring hands -kaulakoru.
Saimme uudet puhelinluettelot ja kun olin heittämässä vanhaa puhelinluetteloa roskiin, niin sain idean. Nappasin karttasivut ja K-kirjaimella alkavat sivut talteen (liittyy sukunimeen). Alla lopputulos.
Liimasin suikaleiden häntäpäät vedellä laimennetulla erikeeperillä. Lakkasin väkerrykset kahteen kertaan puolihimmeällä venelakalla. Annoin kuivua seuraavaan päivään ennen korujen kasaamista.

Kesämökkimme Jaalassa. Oispa pian taas kesä!!!

Ranskalainen sipulikeitto -kupit

Mieheni teki viime syksynä ranskalaista sipulikeittoa. Meillä ei ollut kunnon kuppeja keiton kuorruttamista varten. Niinpä maalasin posliininmaalauksessa siihen tarkoitetut kupit. Maalasin kupin sisälle kukan. On kiva, kun soppa loppuu, niin pohjalta löytyy yllätys =o)

Betoniset raparperin lehdet

Tein mökillemme Jaalassa betonisia raparperin lehtiä useamman ja laitoin ne askelmiksi kukkapenkkien väliin.Laitoin betonia aika reilusti ja upotin kanaverkkoa mössön sisään. Kiitos kanaverkon, pakkanen ei tehnyt niille tuhoa.

Kuopio Maraton: elämäni eka puolikas

Reilun 9 kilometrin jälkeen ei tunnu missään, mieli on virkeä ja jaksaa pelleillä matkan varrella kannustavalle miehelleni.

Takana reilut 17 kilometriä. Ei tunnu enää ollankaan kivalle. Mietin tässä vaiheessa, että onko tässä mitään järkeä!!!

Lopulta maalissa!! Nettoaika 2:46:30. Ensikertalaisena oli tarkoitus vaan päästä reitti läpi. Ensi vuonna parannan aikaa. Juoksin koko matkan, paitsi viimeisessä pikkumäessä jalat eivät kerta kaikkiaan suostuneet ottamaan juoksuaskelia, joten se pikku pätkä oli käveltävä. Sitten taas juoksu meni joten kuten niin, että ylämäellisellä loppusuoralla jaksoin jopa vähän kiristää vauhtia, vaikka jalat olivat jo aivan kuin puukalikat.