Pitkospuita opettelemassa Iso-Syötteellä

Lähdettii Iso-Syötteelle veljeni perheen tykö opettelemaan maastopyörällä ajoa pitkospuilla. Ukkokulta ei ollut ajanut pitkospuilla ikinä. Minäkin vain kerran aikaisemmin Tahko MTB:llä, ja silloinkin mätkähdin heti suohon.

 Mielenkiintoisiin asentoihin sitä ihminen itsensä saa, kun yrittää pystyssä pysyä.

Ei pysy lankulla, ei sitten millään.

Ja jos pysyy, niin sitten ei paljoa maisemia katsella.

 Juu-u, mutta ei vaivuta synkkyyteen.

Lauantai-illan treeni on nyt suoritettu. Sunnuntaina sitten kohti uusia seikkailuja.

Ja näin ne sunnuntain seikkailut minun kohdalla alkoi. Öhöm, enkä kaatunut edes pitkospuilla. Mätkähdin persuksilleni yrittäessäni nousta pyörän selkään ENNEN pitkospuita...

Kun tekniikan oppii, niin pitkospuilla pysyy. Maastopyörässä täytyy olla riittävän iso vaihde päällä ja ajaa riittävän kovasti, jolloin tasapaino on helpompi pitää niin mutkissa kuin portaissakin. 

Komiat on maisemat Iso-Syötteen harjulla.

Iloinen ja hikinen poppoo.

Lammella pidettiin pieni myslipatukkatauko ja sitten palattiin samaa reittiä takaisin.

Näin siinä käy, kun yrittää väistää pitkospuiden äärellä valokuvaavaa veljeään.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka ukkokulta lensikin kotimökin äärellä pyöränsarvien yli suohon. Takapyörä juuttui pitkospuiden väliin, ja se oli meno sitten. Harmi, kun valokuvaaja ajoi edellä. Olisi tullut kunnon actionkuvia, hih ;oD