HURJA-HANNAN VÄKERRYKSIÄ

Willow cowl

2012-01-23T11:17:00.000+02:00

Sain Pohjois-Irlannista vaihtopaketissa vyyhdin aivan ihanaa Araucania Botany Lace -lankaa. Neulefrendini TiiQ oli neulonut tosi kivasti kaulaan istuvan kaulurin ja totesinkin, että saamani lanka käy loistavasti kyseiseen malliin.

Niinpä neuloin Willow cowl -kaulurin muutamassa illassa. Malli oli todella helppo ja nopea neuloa.

Ruisleipää. Hur-raa, hur-raa, hur-raa!!!

2012-01-18T21:12:00.003+02:00

Minä onnistuin, minä onnistuin! Nyt kaikki bloggaajat yhtä aikaa huutamaan kanssani: "Eläköön! Eläköön! Eläköön!" Aaltojakin voitte tehdä siinä huutamisen lomassa!!

Ja näin minä sen tein:

Taatelijuuri alkoi kuplimaan neljäntenä päivänä. Siivilöin taatelit pois ja käytin nesteen hapanjuuressa veden sijaan. Nestettä tuli sen verran paljon, että siitä riitti kahteen hapanjuureen.

Taatelihapanjuurta kasvatin neljä päivää. Toisena päivänä juuren olisi jo voinut laittaa jääkaappiin. Innostuksissani luin ohjeen puolihuolimattomasti ja se jääkaappijuttu meni jotenkin ohi. Vasta kolmannen päivän iltana hoksasin, että juuri meneekin jääkaappiin.

Tein taatelihapanjuuresta esitaikinan edellisenä iltana ja laitoin sen jääkaappiin. Otin kyllä esitaikinasta valokuvan, mutta kukaan teistä ei olisi uskonut, ettei kuvassa näkyvä taikina ole betonilaastia. Seuraavana päivänä tein varsinaisen taikinan. Noudatin reseptiä pilkulleen (nyt voisi tehdä uusia aaltoja!). Usko meinasi loppua siinä vaiheessa, kun kippasin taikinan levähtämään leikkuulaudalle. Reseptin mukaan: "Taikina on kimmoisaa ja joustavaa, ei missään tapauksessa jäykkää!" No ei ollut jäykkää eikä kimmoisaakaan, sillä taikina levisi leikkuulaudalle. En kuitenkaan uskaltanut lisätä taikinaan jauhoja, kun ei ollut minkäänlaista käsitystä, että minkälaista hapanleipätaikinan pitäisi olla.

Reilusti ruisjauhoja apuna käyttäen sain pyöriteltyä kolme palloa. Ei minulla mitään ohjeen mukaisia kohotuskoreja ollut, joten laitoin leivät kohoamaan siivilään, salaatti- ja leivontakulhoon. Leivät jäivät kohoamaan pariksi tunniksi liinojen alle, ja sillä välin kävin juoksemassa Kuopiohallissa vk-treenit. Laitoin leivät uuniin, uuniin kupillisen kylmää vettä höyryn aikaansaamiseksi ja painuin saunaan.

Tällaisia kullannuppuja sieltä uunista tuli. Omia pikkuisia leipälapsosia. Itku olisi kyllä päässyt kaiken sen ähräämisen jälkeen, jos leivät olisivat menneet pilalle. Maku oli huumaava, ja ukkokullan kanssa söimme melkein yhden kokonaisen ruishapanleivän siltä istumalta. Reseptissä kyllä sanotaan, että: "Anna leivän maun mielellään kypsyä pari päivää ennen syömistä." Juu, ei onnistunut meillä.

Laitoin tänä aamuna uuden juuren tulemaan, sillä toisen taatelihapanjuuren vein leipovalle ystävälleni tuliaisena. Tällä kertaa käytin aloitukseen joululta jääneet sekahedelmät. Tää on kuulkaas aivan mahtavaa!!! =o)

Täydellisiä lapasia etsimässä

2012-01-16T10:15:00.007+02:00

Olipa sitten joko kovasti pakkasta tai lämpötila lähellä nollaa, niin minun sormet ovat aina jäässä. Nahkarukkaset, joissa on karvavuori, ovat ainoat, joissa sormiani ei palele ikinä. Ongelma on se, että tykkään tosi paljon lapasista, mutta niistä tahtoo aina tulla tuuli läpi. Ja sitten sormet ovat taas jäässä. Olen yrittänyt ratkaista ongelman, ja täydelliset lapaset ovat jo aika lähellä onnistumista.

Nämä huovutetut lapset ovat tosi lämpimät. Mutta, peukaloista tuli vähän liian leveät ja lapaset ovat liian jäykät (oli pakko huovuttaa lapaset kolme kertaa pyykkikoneessa, jotta niistä tulisi edes säädyllisen kokoiset).

Nämä lapaset ovat tosi lämpimät ja joustavat. Mutta, lapasten muotoilussa kävi vähän hassusti. Sain ~~revittyä~~ venytettyä ensimmäisen lapasen juuri täydellisen kokoiseksi, mutta toisesta lapasesta ... öhöm... irtosi peukalo! Joten, leikkasin molemmat peukalot pois ja neuloin tilalle uudet peukalot, jotka ompelin kiinni. Peukaloista tuli vaan liian pitkät ja ne pitäisi lyhentää, mutta ei yhtään huvittaisi. Ja tarkoitus oli virkata pieniä orvokkeja koristamaan kämmenselkää. Ei huvittaisi sekään.

Neuloin nämä lapaset jämälangoista. Käytin osittain kahta lankaa yhtä aikaa ja neuloin ohuilla puikoilla, jotta lopputulos olisi tiiviimpi. Nämä ovat melkein hyvät. Kämmenosasta tuli hieman leveä ja kylmyys tulee läpi yli -5 asteen pakkasella.

Nämä lapaset lähestyvät jo täydellisyyttä. Neuloin ne jämäsukkalangoilla ja käytin kolmea lankaa yhtä aikaa. Neuloin lapaset samoilla ohuilla puikoilla kuin nuo ensimmäiset jämälapaset saadakseni vieläkin tiivimmän lopputuloksen. Lapaset istuvat käteen täydellisesti. Mutta vielä näitä ei voi kuitenkaan kutsua täydellisiksi lapasiksi, sillä en tiedä pysyvätkö sormet lämpiminä yli -10 asteen pakkasella. Aika näyttää.

Haluaisin täydelliset huovutetut lapaset. Mistähän sellaisia saisi?!

Haluan oppia loistavaksi leipäleipuriksi

2012-01-08T10:51:00.000+02:00

Osaan leipoa teeleipiä ja jonkinlaisia sämpylöitä. Sämpylöistä tulee tosin aina vähän liian kovia. Olen jo pitkään halunnut oppia leipomaan herkullista leipää. Sellaista, joka on kuohkeaa sisältä ja rapeaa pinnalta. Niin, ja tietysti ruisleipää. Sellaista tiukkaa ja muhevaa.

Joulukuussa ostin uuden Leivotaan -lehden, jossa oli paljon herkullisia ohjeita. Päätin kokeilla nyt tätä leipäreseptiä.

En ole elämäni aikana kovin montaa leipää leiponut, mutta nyt siihen tulee iso
muutos. Meillä ei olla karpattu eikä tulla karppaamaan!

Leivät onnistuivat hyvin. Maukkaitakin olivat. Sain jopa sen rapean kuoren. Pojista nuorimmainen ja vanhimmainen eivät innostuneet fenkolin ja kuminan mausta, mutta meille muille leivät upposivat hyvin.

Ostin viikonloppuna tämän kirjan. Sain vinkin kirjasta Pumpkin Jam -blogista. Aivan mahtava leipäkirja! Minusta kuulkaas tulee loistava leipäleipuri =o)

Laitoin juuri taateli-hapanjuuren tulemaan: 200g taateleita (voi käyttää rusinoita, aprikooseja, viikunoita tms), 400g haaleaa vettä ja 1rkl hunajaa. Liemi muhii muovikelmun alla n. 4-5 päivää, ja päivittäin lientä sekoitellaan. Kun liemi kuplii, hedelmät siivilöidään pois ja liemi käytetään hapanjuuren aloittamisessa veden sijaan. Hui, tää on niin jännää! =o)

Mökkejä ja aurinkoa

2012-01-07T13:59:00.000+02:00

Tuli kova auringon kaipuu. Kun kerran aurinkoa ei näy, niin sitten pitää tyytyä keltaiseen lankaan. Aika ajoin tulee myös tarve tehdä taloja. Tai mökkejä. Tällä kertaa ideoin mökit lapasiin ja pipoon.

Kirkkaamman keltaisen langan ostin Maxi-Makasiinin alelaarista ja toisen pehmeämmän keltaisen sain työkaverilta (erittäin hyvin marinoitunutta seiskaveikkaa). Harmaat ja mustan kaivoin jämälankalaatikosta. Vaalean harmaa on alpacaa. Tummempi harmaa ja musta ovat jotain Novitaa. Neuloin kuviot sitä mukaa, kun ne päästäni tupsahtivat puikoille.

Setistä tuli oikein iloinen ja pirteä. Mutta saisi se aurinkokin jo alkaa näkymään!

Toinen torkkupeitto valmistui

2012-01-06T19:59:00.000+02:00

Sain neulottua toisen torkkupeiton. Ohje on täysin sama kuin ensimmäisessä peitossa, mutta tässä neliöiden koko on hieman pienempi. Ukkokulta pääsi iltapäivällä testaamaan miten peiton alla nukuttaa. Hyvin tuntuu nukuttavan =o)

Uuden vuoden lupaukset 2012

2012-01-02T16:57:00.001+02:00

Vuosi vaihtui. Perinteinen tipaton ja herkuton tammikuu alkoi. Nyt juodaan vissyä ja järsitään porkkanoita. Ja jatketaan värkkäilyjä entiseen mallin.

Neulerintamalla olen haastanut itseni neulomaan vuonna 2012 kahdettoista sukat! Jep. Hullua. Myönnetään. Lankavarastossani on sen verran kivoja sukkalankoja, että uusia en saa ostaa ennen kuin puolet tavoitesukista on neulottu. Saas nähdä miten langanostolakko onnistuu...

Jämälangoillekin täytyisi keksiä jotain uutta käyttöä. Kyllähän noista muutamat lapaset voisi neuloakin. Täytyy miettiä.

Ai niin, sainhan minä jo yhdet polvisukat valmiiksi. Lankana Wollmeise Twin "La Gitane" WD. Sukan inspiraationa toimi Ravelry:n ohje Opus 1701, jota hieman sovelsin. Jepulis, enää puuttuu yksitoista sukkaparia =o)

Joulupukki kävi meillä

2011-12-26T17:36:00.002+02:00

Kuopioon saatiin valkea joulu, ja jouluaatto-aamu lähti käyntiin lumitöillä. Aherruksen jälkeen joulusauna maistui entistä ihanammalle.

Joulupuuron, haudoilla käynnin ja joulurauhan julistuksen jälkeen joulupukki jo ovella kolkutteli.

Leevi toimi joulupukin apuna. Pukki kyseli Mikkoa ensi vuodeksi työharjoitteluun aputontuksi. Joulupukille oli kyllä tulossa aputonttu tälle jouluaatolle, mutta tonttu oli kuulemma niin ujo, ettei sanaakaan uskaltanut suustaan päästää. Eemeli keksi tälle apurille nimen: Nössötonttu ;o)

Jouluateria nautiskeltiin lahjojen avaamisen jälkeen.

Jälkiruoaksi me aikuiset herkuteltiin vadelma-piparkakkujäädykkeellä ja Metaxalla. Pojat vetelivät suklaakonvehteja.

Tiesin kyllä, että olin ollut kilttinä. Mutta en arvannut, että niiiiiin kilttinä, että sain lahjaksi digitaalisen järkkärin! Iiiiks!! Ihan sika-mageeta!!!

Eilen käytiin 2,5 tunnin kävelyllä ja tänään Lippumäessä uimassa. Nyt voi taas hypätä herkkujen kimppuun =o)

Hauskaa Joulua!

2011-12-23T07:49:00.000+02:00

Syökää masunne täyteen, nauttikaa ja ottakaa rennosti.

Tammikuussa taas skarpataan =o)

Lumihiutaleiden ARVONTA on suoritettu

2011-12-12T07:45:00.000+02:00

Lumihiutaleiden ARVONTA on nyt suoritettu.

Kiitos teille kaikille osallistumisesta =o)

Kommentteja tuli yhteensä 19 kappaletta. Kirjoitin paperille numerot yhdestä yhdeksääntoista, leikkasin ne irti, ruttasin palloiksi, heitin paperipallot ilmaan ja nappasin kaksi ruttuista palloa olohuoneen matolta. Ja voittajat ovat...

...numero 6 ja numero 9. Eli Laura-Leena ja Pirjo.

Virtuaaliset onnitteluhalaukset molemmille!

Nyt tarvitsen postiosoitteenne, joten meilaatteko ne minulle tänne: hannakytta ät luukku piste com

DIY -Lumihiutaleet ja niiden ARVONTA

2011-12-09T19:53:00.000+02:00

Tällaisia lumihiutaleita kuka tahansa pystyy leikkelemään, kunhan vaan omistaa kopiopaperia ja hyvät sakset.

Jos joku ei osaa taitella kopiopaperia oikein, niin tässä on esimerkki siitä miten se pitää tehdä step-by-step.

Tarkoitus on leikata paloja pois mahdollisimman paljon ja läheltä toisiaan. Valkoista paperia jätetään siis jäljelle niin vähän kuin mahdollista.

Saksilla leikellään kuvioita sitä mukaan kuin mieleen juolahtaa. Joko tarkoituksella jotain tiettyä kuviota (hymiö, päärynä, kuusi, enkeli, sydän tms.) tai sitten vaan mielivaltaisesti sinne tänne.

Lumihiutaleet avataan varovasti ja silitetään silitysraudalla ilman höyryä kummaltakin puolelta. Lumihiutaleet kiinnitetään sinitarralla ikkunaan.

Ja nyt se ARVONTA: Jätä kommentti tähän postaukseen sunnuntai-iltaan 11.12.2011 klo 24:00 mennessä. Arvon maanantaina kaksi voittajaa. Postitan kirjekuoressa kummallekin voittajalle puolet tämän kuvan lumihiutaleista.

Itsenäisyysmaratonia ihmettelemässä

2011-12-06T15:07:00.003+02:00

Tuolla lumipyryssä minunkin olisi pitänyt tänään puolimaraton juosta, ellei se perhanan plantaarifascia olisi alkanut vaivaamaan pari kuukautta sitten. Välillä jalkapohja on parempana, mutta sitten se taas suuttuu jostain.

Täytyy nyt vaan pysytellä kannustusjoukoissa ja parannella jalkavaiva rauhassa maltillisin harjoittein.

Marraskuussa kävin juoksemassa Kuopiohallissa laktaattitestit. Tässä ~~helvetin epätarkassa~~ utuisessa kuvassa vedän jäniksen perässä viimeistä kilometriä maksimisykkeellä. Vauhti on niin kova, että veri maistuu suussa eikä valokuvaan meinaa ehtiä. Maratontreenaus alkoi tällä viikolla pienryhmävalmennuksessa. Nyt pitää edetä tosi maltillisesti, jotta jalka paranee.

Puoli vuotta plantaarifascian paranemiseen tulee oletettavasti menemään, kunhan vaan jaksan vaivaa hoitaa. Venyttelyjen, tukipohjallisen käytön, jääpalahoitojen ja golfpallohieronnan lisäksi nukun joka yö yötuki jalassa.

Tilasin Italiasta Vibramin Fivefingers tossut. Käytän niitä circuitissa, yogassa ja juoksumatolla. Haluan antaa jalalle erilaisia ärsykkeitä ja samalla vahvistaa jalan lihaksia.

Surffailin myös youtubesta kinesioteippausohjeita plantaarifascian hoitoon. Kaikki temput täytyy yrittää tehdä, jotta pirullinen vaiva katoaa pikaisesti. Jahas, täytyypä lähteä sauvakävelylenkille kokeilemaan jalan kuntoa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille =o)

Ravelry:n Kalakukko -neulojien pikkujoulut

2011-11-28T09:36:00.002+02:00

Vietettiin eilen illalla neulefrendien kesken pikkujouluja Lellun luona nyyttäri -periaatteella. Herkuteltiin, neulottiin, juteltiin, nauraa käkätettiin ja jaettiin sekä pikkujoululahjoja että vaihtopaketteja.

Lellu toimi onnettarena ja näin suloisen pikkujoulupaketin sain Knittintin:lta. Tiina oli neulonut kämmekkäät Manos del Uruguay:n Silk Blendistä (yksi mun lempparilankoja!). Reino-Aino -suklaan lupasin pojille. Kiitos Tiina =o)

Luulin ensin saavani vaihtopariltani Jaffakeksejä, sillä KAIKKI nämä allaolevat IHANUUDET olivat hämäävästi pakattu Jaffakeksipakettiin ;o). NORO Kureyon lähtee jo tänään puikoille. Sävy on upean tumma, sinisien värien sekoitus, joka käy työn alla olevaan projektiin kuin nenä päähän.

Kalakukko-vaihto oli salainen. Olen yleensä surkea arvailemaan ja tulkitsemaan vinkkejä, mutta tämä söpö joulupallo paljasti tekijän. Nimittäin, Emma joutui jäämään Tampereen kädentaitomessuilta pois, sillä samaan aikaan hän oli myymässä huovutettuja joulupallojaan Kuopion Muotoiluakatemialla. Woot-woot, mä arvasin, mä arvasin!!

Sain hauskat lumiukko -korvakorut. Yöllä muuten satoi 10 centtiä lunta (...jokohan Puijolla on ladut...). Ja vaikka ukkokulta töihin lähtiessään patisti pakkolomalaista lumitöihin, niin taidan ehkä käydä ensin tekemässä pienen lumiukon...

Rrrakastan mustikoita! Sain pussillisen mustikkajauhoa, jota kokeilin aamulla rahka-banaani -pirtelön sekaan, nam, nam. Mustikka kuulemma parantaa näkökykyä, ja näin ollen pystyn neuloman paremmin hämärässä! Kyllä kanssaneulojat ovat huomaavaista porukkaa =o)

Ja lopuksi se kaikkein ihanin juttu: Mulle oli neulottu SUKAT!!! Kyllä mun nyt kuulkaa kelepaa tepsutella. Kiitos Emmalle ihan hirmusen paljon =o)

Lumihiutaleita ja kuusenkoristeita

2011-11-27T14:43:00.000+02:00

Ensimmäisen adventti sai joulufiilikset päälle. Kun luntakin satoi pienen hetken, niin tartuin saksiin ja kopiopaperiin, ja leikkelin lumihiutaleita.

Kun pojat leipoivat piparkakkuja, niin minä "leivoin" prototyypin joulukuusenkoristeesta.

Meidän joulukuusessa tulee tänä jouluna roikkumaan kuppikakkuja. Yksi ei tosin riitä mihinkään, joten täytyy ruveta ahkeraksi.

Torkkupeitto jämälangoista ja ykkösvyyhdeistä

2011-11-23T16:27:00.004+02:00

Meillä oli kaksi torkkupeittoa, joista toinen hajosi kovan käytön ja vanhuuden vuoksi viime keväänä. Jäljelle jääneestä peitosta on käyty pakkasten tultua kiivaita taisteluja, että kuka ehtii ensimmäisenä napata sen itselleen.

Tarvittiin uusi torkkupeitto. Ukkokulta esitti toiveen, että peitto olisi riittävän suuri. Keräsin yhteen kasaan sinisävyiset langat ja toiseen, pienempään kasaan punasävyiset langat, ja sitten aloin neulomaan. Suurin osa on jämälankoja, mutta sekaan mahtuu myös yksittäisiä vyyhtejä. Langat ovat suurimmaksi osaksi merinoa ja merinosekoitetta, mutta myöskin alpakkaa ja alpakkasekoitetta. Mukaan pääsi yksi vyyhti silkkisekoitettakin.

Neliön malli on Ravelry:sta löytyvä "Sock yarn square", jota tietenkin vähän muutin ja suurensin. Virkkasin neliöihin kehykset ja liitin palat virkaten yhteen.

Torkkupeitto oli uskomattoman nopea neuloa. Peiton valmistumiseen meni vain kaksi viikkoa. Nopeuteen vaikutti sekin, että neuloin useita paloja yhden viikonlopun ajan Kuopiohallissa Junnupelemuita seuraten. Innostuin peittomallista sen verran paljon, että toisen torkkupeiton neulominen on jo aloitettu.

Kädentaitoja ihmettelemässä Tampereella

2011-11-20T10:56:00.001+02:00

Lähdettiin lauantai-aamuna kuopiolaisten neulefrendien kanssa kimppakyydillä Tampereen kädentaitomessuille. Mukana oli yksi messukonkari ja neljä noviisia. Leivoin edellisenä iltana Neulojan Kuppikakkuja matkaevääksi. Marsipaanilankakerät muistuttavat kyllä enemmän mehiläispesiä, mutta ajatushan on tärkein.

Messuilla ei tarvinnut vaellella yksin. Ensin koluttiin pienempi C-halli, pidettiin pieni tuumaustauko ja sitten käytiin isomman A-hallin tarjonnan kimppuun. Paljon oli kaikkia ihania houkutuksia tarjolla, mutta siitä huolimatta kaikkien messubudjetti piti.

Itse sorruin alla oleviin ihanuuksiin. Ensimmäinen hankinta oli Elohiiren söpö kaulakoru. Korusta tulee mieleen hauskat englanninlaku -korut, mutta tämä on enemmän minun tyylinen. Melkein perään sorruin Felt Factionin rannekoruun. Rannekorussa on loistava malli joko raitapolvareiden tai raitapaidan neulomiseen. Nyt pitää kyllä ruveta haalimaan wollmeiseja rannekorun sävyjä silmällä pitäen! Lankoja hiplasin melkein joka lankakojussa, mutta ihmeekseni yhtään vyyhtiä en ostanut. Painoin lähinnä mieleen miltä sävyt näyttävät livenä ja sitten oikeaan tarpeeseen teen hankinnat nettikaupasta. Aivan messujen lopussa sorruin vielä vinosydämiseen piparkakkumuottiin ja pesuharjaan. Harja on tuliainen ukkokullalle, jonka mielestä kaikki meidän harjat ovat liian pehmeitä. Jos tässä harjassa karheus ei riitä, niin seuraava on kyllä sitten teräsvilla!!

Messut olivat tosi mukava kokemus ja messuseura oli parasta mahdollista. Poskilihakset ovat nauramisesta vieläkin krampissa. Ensi vuonna on PAKKO päästä uudestaan =o)

Pyörittiin Jynkässä ja Rauhalahdessa

2011-11-14T13:20:00.000+02:00

Lähdettiin yhtenä päivänä kävelemään Rauhalahteen hiihtolatupohjia pitkin. Aika lällyksi meni paikoittain.

Sen verran lällyksi, että oli parempi siirtyä metsäpoluille.

Toivottavasti ei tarvitse odottaa kovin montaa viikkoa, että pääsee lykkimään Jynkän latuja.

Lehdet ovat jo puista tippuneet. Nyt kun vaan tulisi sitä lunta, niin pääsisi hiihtämään.

... kutkuttaisi mennä laittamaan kaarnalaiva Myllypuroon seilaaman...

Kreikkalaishenkinen suppilovahverosalaatti

2011-11-06T13:42:00.001+02:00

Käytiin aamulla ukkokullan kanssa lähimetikössä käppäilemässä.

Tällaisia ihanuuksia saatiin saaliiksi.

Meinasin ensin tehdä suppilovahveroista lämpimiä voileipiä. Sitten muistinkin, että tarkoitus oli tehdä lounaaksi kreikkalainen salaatti. Päätinkin tuunata sitä salaattia hieman.

Paistoin sienet, sipulin ja valkosipulin pannulla voi-öljyseoksessa. Ruskistin ruispaahtoleipäkuutiot pannulla voi-öljy-valkosipulin kanssa. Paahdoin auringonkukansiemenet kuivalla pannulla. Salaatin ja rucolan päälle pirskotin balsamicoa ja sitruunaoliiviöljyä. Lopuksi pyöräytin vielä mustapippurimyllystä muutaman kierroksen. Tämän kun vetäsee nassuun, niin jaksaa nauraa pellehyppykisoissa, jotka ovat uimahallilla illalla =o)

Pimeä marraskuu

2011-11-04T19:45:00.001+02:00

Että kehtaakin olla pimeää!

Ja vielä keskellä kaupunkia.

Otsalamppu on ihan must.

Sentään jossain pilkottaa kaupungin valot.

Syöksyn taas Leväsen lammen pimeyteen ja toivotan kaikille samalla rauhaisaa Pyhäinpäivää.

Halloween -yllätys pojille

2011-10-31T15:31:00.000+02:00

Koska tänään on oikea Halloween -päivä, niin lupasin yllättää pojat, kun he tulevat koulusta. Koko päivän riehuin keittiössä leivonnaisten kimpussa. Aloitin aamulla jo 20 yli viisi, sillä sisäinen kello ei ollut vielä kääntynyt talviaikaan.

Hämähäkki -kuppikakuissa on maapähkinävoita ja suklaata. Silmämuna -kuppikakuissa on sitruunaa ja mantelilastuja.

Marshmallows -ukkoja.

PÖÖ -keksit leivoin omalla piparkakkuohjeella, Hattivatit tein kaupan piparkakkutaikinasta ja sormet leivoin pikkuleipäohjeella ilman leivinjauhetta.

Halloweenkurpitsat ovat diggestive -keksejä, jotka vaan koristelin.

Poikien palaute, kun tulivat koulusta ja näkivät tarjottavat:

Leevin kommentti: "What the...!"
Eemelin kommentti: "Hitto, äiti, sä olet ylittänyt itsesi."
Mikon kommentti: "Perhana, sä olet kyllä taitava."

Huh, huh, olipahan touhukas päivä. Jääkööt pojat herkuttelemaan, minä lähden teho-circuitiin ja joogaan.

Simppeli kauluri ihkulangasta

2011-10-28T16:08:00.002+03:00

Ostin Tampereella käydessäni vyyhdin suloisen pehmeää Manos Del Uruguay:n merinolankaa. Neuloin siitä itselleni simppelin kaulurin. Periaatteessa malli on 2o2n -putki. Puoliväliä lähestyessä kavensin muutaman silmukkaparin pois ja vastaavasti puolivälistä poistuessa lisäsin ne takaisin. Näin kauluriin tuli hieman muotoa pelkän pötkön sijaan.

Kompostin kääntöpuuhissa kauluri lämmitti kaulaa oikein hyvin. Voisi sitä ostaa vaikka toisenkin vyyhdin jotain ihkulankaa ja tehdä samalla mallilla vaikka punasävyisen kaulurin.

Jäätynyt rahkakukka

2011-10-22T12:23:00.002+03:00

Meille on tulossa tänään ystäviä kyläilemään. Kokkailen thaimaalaista kanasoppaa ja Eemeli rupesi juuri leipomaan kaurasämpylöitä. Jälkiruoaksi kokeilen, josko tätä samaa herkkua voisi tarjota vähän niinkuin kotijäätelönä.

Laitoin massan eilen silikonimuotteihin ja panin pakkaseen. Otin aamulla rahkakukat pakkasesta jääkaappiin pehmenemään. Huoneen lämpöön nappaan ne siinä vaiheessa, kun rupeamme soppailemaan.

Jänskättää miltä se maistuu...

EDIT: Rahkakukan maku oli edelleen hyvä, mutta koostumuksessa on parannettavaa. Rahka-Yosa seos jäätyi hilemäiseksi. Ehkä rahka olisi kannattanut valuttaa ensin, jotta liika vesi olisi lähtenyt pois. Ja kenties olisi kannattanut käyttää massassa hieman vaikka kermavaahtoa, jolloin seoksessa olisi ollut hieman rasvaakin. Hhmm, täytyy vielä kehitellä... Mitenkähän turkkilainen jogurtti jäätyy...?

Meillä syödään viikonloppuna kalaa

2011-10-14T15:41:00.000+03:00

Pojat lähtivät Jynkän lahdelle kalalle. Kymmenen minuutin päästä soi kännykkä. Pojat tarvitsivat apua ison kalan irroittamiseen. Hyppäsimme pyörän selkään ja polkaisimme rantaan. Pojat olivatkin onnistuneet saamaan koukun irti. Näin komea hauki oli saaliina.

Leevi ja Mikko

Eemeli

Kapealla laiturilla sai olla tarkkana viuhuvien virvelien kanssa. Yhtään osumaa ei onneksi sattunut. Tosin ei tullut lisää kalasaalistakaan.

Joulupukki ja Tarzan hoitaa mun jalkoja

2011-10-10T14:11:00.001+03:00

Vasen jalkapohja meinaa vihoitella. Pelottaa, että vanha vaiva palaa ;o( byääää. Siksipä laitoin Joulupukin ja Tarzanin tositoimiin. Koneella istuessa voi samalla hoidella kiristäviä jänteitä. Että kehtaakin löytyä kipeitä kohtia jalkapohjista.

Eksyin tänään puolivahingossa InterSportiin ja ostin uudet juoksukengät. Nää on ihanan pehmeät jalassa. Ja ovat muuten samalla elämäni ensimmäiset Asicsit. Toivottavasti tein hyvän valinnan.

Viikonloppu syyspuuhissa

2011-10-09T15:25:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti pihalla syyspuuhien parissa. Lauantaina haravoin pihan.

Laitoin myös puille runkosuojat, pensaille tuet ja siistin kukkapenkit.

Toukokuussa istutin työkaverilta saamani tomaatin taimen kokeeksi kukkapenkkiin. Taimi ehti tehdä muutaman vihreän tomaatin ennen yöpakkasia. Tomaatit ovat nyt kypsymässä keittiön ikkunalla. Hhmmm, kasvihuone olisi kyllä kiva...

Entuudestaan etupihalla kasvoi vain pikkuinen japaninmarjakuusi ja kääpiövuorimänty. Reppanat näyttivät surkeille itsekseen ja kaipasivat selvästi seuraa. Noin kuukausi sitten panin hihat heilumaan ja lapion laulamaan. Havuryhmässä kasvaa nyt myös siilikuusi, pilarimänty, kynätuija ja riippaserbiankuusi.

Sunnuntaina uusittiin yläpihalle vievien portaiden kaide. Entinen viritelmä hajosi käsiin. Uudet tolpat ovat paksummasta puusta, ja metalliset tolpanjalat valettiin betoniin.

Vanha köysi oli kiinni tolpissa metallipannalla. Uusittu köysi asennettiin tolppiin kiinni siihen tarkoitetuilla kannattimilla.

Piha on siinä kunnossa, että talvi saa tulla.

Hoksasin aloittaneeni uuden keräilyharrastuksen

2011-10-01T18:52:00.000+03:00

Voi hitto miten jännään kohtaan jäi tämän päivän juoksulenkillä Dan Brownin äänikirja Meteoriitti. Juoksulenkit dekkareita kuunnellen on niin koukuttavaa! Tulisipa huominen pitkä peruskestävyyslenkki jo, niin pääsisi taas Meteoriitin pariin. Enää kaksi levyä kuuntelematta, ja sitten aloitan joko Murtumaton Linnake tai Kadonnut Symboli -äänikirjan. Juoksulenkit Lars Svedbergin äänen kanssa hivelevät sielua ja ääninystyröitä.

Nyt on kuukausi takana juoksutreenaamista. Huomasin useissa kotimaisissa ja ulkolaisissa juoksublogeissa surffaillessani, että reippailijat tilastoivat myös juoksukilometrejään. Laskinpa minäkin kuukauden kilometrit ja hämmästyin, että olin juossut yli sata kilometriä. Waude. Hämmästyin oikeasti miten reipas olen ollut! Ja hoksasin myös, että minähän olen aloittanut uuden keräilyharrastuksen: kilometrit =o)

Mahdollisia jalkavaivoja olen vältellyt säännöllisellä venyttelyllä. Varpaankynnet vaan ovat saaneet kokea kovia. Kynsiä puuttuu 5½ kappaletta. Juoksukengissäni ei ilmeisesti ole muuta vikaa, kuin että ne ovat kait puoli numeroa liian pienet. Juokseminen näillä sujuu nyt oikein loistavasti, kun häiritsevät kynnet puuttuu. Niin, kuka niitä kynsiä edes tarvitsee... Jahas, täytyy tästä lähteä hieromaan jalkapohjia golfpallon päällä, jotta pari vuotta sitten selätetty ikävä plantaarifaskiitti ei ilmaantuisi takaisin.

Teki mieli jotain hyvää

2011-09-26T14:32:00.000+03:00

Teki kovasti mieli jotain hyvää. Menin kauppaan. Fazerin sininen oli jo käsissä, kun päätin viisaasti, että ei sittenkään suklaata. Jotain hyvää, mutta terveellistä. Tällaisen herkkupalan loihdin.

Sekoitin rahkan ja yhden sitruuna-YOSA:n keskenään. Pilkoin päälle pepinoa, pitahayaa, kiwanoa, persikkaa ja koristelin vielä raakakaakao nibseillä. Slurp, kannattaa tehdä toistekin!

Lasihelmillä leikkimässä

2011-09-24T17:25:00.000+03:00

Siivosin eteisen lipaston laatikoita. Kolmannessa vetolaatikossa säilytän rautalankoja ja lasihelmiä. Totesin, etten tule koskaan tekemään niin paljon koruja, kuin mitä lasihelmimäärä antaisi olettaa. Niinpä päätin kokeilla voisiko niitä käyttää johonkin muuhun.

Yhdistin kaikki siniset, valkoiset, lilat ja harmaat helmet. Sivelin EriKeeperiä lasipurkin pintaan paksusti, mutta niin, ettei liima lähtenyt valumaan. Pyöritin liimattua pintaa helmien päällä ja jätin kuivumaan. Kiinnitin helmet kolmessa osassa ja lopuksi liimasin koristenauhan purkin reunaan.

Loput helmet kippasin Aino -maljakkoon ja tökkäsin antiikkikynttilän keskelle.

Nyt mennään eikä meinata, vaikka sitten pää kainalossa

2011-09-15T17:55:00.000+03:00

Kun täytin neljäkymmentä, ostin itselleni lahjaksi maratonkouluun osallistumisen. Kävin koulun, harjoittelin hieman löperösti, yritin rakastua lenkkeilyyn ja juoksin läpi ensimmäisen puolikkaan. Tämä siis pari-kolme vuotta sitten. Vaikka olen normaalisti nopea käänteissäni, niin lenkkeilyyn rakastuminen on ollut kummallisen hidasta.

En ole rämäpää, mutta nautin nyrkkeilysäkin mätkimisestä. Maastopyöräily on ihan sika-kivaa, vaikka en puottele mäkiä reikäpäänä eikä minulla ole vielä edes omaa maastopyörää (rakkaalle veljelleni kiitos täysjouskarin lainaamisesta). Kuntojudokin oli tosi nastaa, vaikka kuperkeikat saivatkin yrjörefleksin päälle ja fasettilukot vaan napsahtelivat, kun heitoista tultiin ukemilla tantereeseen. Circuit trainingissä olen käynyt säännöllisesti jo yli kolme vuotta. Eilenkin Konstan teho-circuitissa vetelin kaatohiki valuen aivan onnesta soikeana. Melkein kolmekymmentä vuotta olen aerobicannut, ja totesin jo pari vuotta sitten, että olen tainnut biccailla itseni jumppasalilta ulos, sillä se laji ei anna enää yhtään mitään. Jos kesken steppitunnin vilkuilee kelloa, niin silloin on aika vaihtaa lajia.

Nyt olen päättänyt rakastua lenkkeilyyn! Ja jotta lenkillä olisi joku järkevä syy käydä (terveysliikunta tietenkin yksi syy), niin silloin täytyy olla joku tavoite. Lausutaan se tavoite nyt ääneen, niin silloin on vaikeampi luovuttaa ja antaa periksi: 6.12.2011 puolimaratoni Itsenäisyysmaratonilla Kuopion Vänärillä. No niin. Siinä se nyt sitten on. Nyt kaikki peukut pystyyn, että paikat pysyy ehjänä, pää kestää eikä itsenäisyyspäivänä ole järkyttävä pakkanen!

P.S. Minua on alkanut jostain ihmesyystä viehättämään ajatus triathlonista... mutta sen aika ei ole vielä.

Olen sydämistynyt syksyyn

2011-09-12T10:10:00.000+03:00

Tarvitsin lenkkipipoja erilaisille syys- ja talvikeleille. Tykästyin tosi paljon TiiQ:n pipomalliin "Rakkaudella sinun". Neuloin itselleni viisi erilaista sydänpipoa. Kaikki tikutin kolmosen puikoilla, mutta koska langan vahvuudet olivat erilaisia, niin nyt pipoja löytyy sekä viileämmille että kylmemmille lenkkipoluille =o)

Lankana kaksinkertainen Malabrigo Lace

(100% Baby Merino)

Neuloin yhtä aikaa kahdella eri langalla:

Regia Extra Twist Merino & Land O Lace hand-dyed Merino

Lankana SWTC 100% Pure Soysilk

Lankana kaksinkertainen BC Garn Silkbloom extra fino

(45% silkkiä, 55% merinoa)

Lankana Schoppel Wolle Reggae ombre

(100% virgin wool merino)

Varikset antoivat kyytiä mun syysasetelmalle

2011-09-04T19:34:00.001+03:00

Jaalan sienireissulla löysin kauniin pystyyn kuolleen katajan. Raahasin sen metiköstä mökille ja sitten auton takakontissa Kuopioon.

Tein katajasta syysasetelman isoon peltiruukkuun. Asetelmaa ei voi kyllä kauniiksi sanoa, mutta minusta siitä tuli ovela. Tykkään ovelista jutuista.

Laitoin peltiruukun pinnalle mökiltä tuomaani jäkälää ja asettelin sembramännyn käpyjä katajan juurelle.

Tältä se asetelma sitten näytti seuraavana aamuna. Ehkä varikset eivät pitäneet asetelmaa edes ovelana, vaan kerrassaan rumana ja päättivät laittaa homman uusiksi. Tai mikäpä minä olen variksia syyttämään, kun en nähnyt tapausta. Tässä pörrää oravia ja harakoitakin sellainen määrä, että tiedä vaikka niitäkin olisi alkanut syysasetelmani sylettämään. Täytyy mennä laittamaan jäkälät ja kävyt takaisin. Syksymmällä virittelen valot katajaan. Sitten pitää vaan toivoa, että valot saavat olla rauhassa...

Persikkakakku

2011-09-01T18:35:00.001+03:00

Simply Notable blogissa oli leivottu todella herkullisen oloinen ja terveellisemmäksikin kehuttu kakku. Sitä piti päästä heti kokeilemaan. Printtasin ohjeen ja muutin ounch:t ja cups:t desilitroiksi. Säädin reseptiä hieman, sillä kotoa ei löytynyt kaikkia aineita.

Käykää tsekkaamassa alkuperäinen resepti selkeine kuvineen. Siellä kerrotaan tarkasti mitä pitää tehdä. Laitan tähän alle oman sovellukseni reseptistä, jotta muistan sitten itsekin, että mitä aineita laitoin kakkuun.

KAKKUTAIKINA:

2 dl ruisjauhoja, 2 dl grahamjauhoja, 3.2 dl vehnäjauhoja,

2 tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa,

1 tl vaniljasokeria, 2 dl sokeria, 1 dl siirappia,

2 dl rasvatonta luonnonjugurttia, 3 rkl oliiviöljyä, 2 kananmunaa

HEDELMÄT:

4 persikkaa pilkottuna, 3 rkl sokeria

MURUSEOS:

1.2 dl intiaanisokeria, 1.2 dl kaurahiutaleita, 1 tl kanelia,

1.2 dl saksanpähkinöitä rouhittuna, 3 rkl oliiviöljyä

Kakku paistetaan 190 asteessa noin 45 - 50 minuuttia.

Sain Pokaalin: 10 asiaa minusta, joita ette ehkä tienneet

2011-08-29T15:13:00.001+03:00

Sain pokaalin Kesän Lapselta, kovasti kiitos. Pokaalin saajana minun pitäisi kertoa kymmenen asiaa itsestäni ja laittaa sitten pysti eteenpäin kymmenelle ihanalle blogille. Laitan pokaalin eteenpäin seuraaville bloggaajille, jotka voivat halutessaan jatkaa haastetta =o): Hermolepoa -vai onko?, Maitolaiturin Kyllikit, Vanity Fair, Käsistä karannut, Lellun kädenjälki, Hahtuvan heijastus, Pajupirtti, Napit puuttuu, Nekola ja Valosta varjoon.

1: Minua on lapsena sanottu Hurja-Hannaksi. Miksikähän...?

2: Tykkäsin maalata jo lapsena. Pitäisi varmaan kaivaa öljyvärit taas naftalista. Yksi taulukin on ollut kesken jo viisi vuotta...

3: Minulla on hyvä rytmitaju, mutta en osaa laulaa enkä soittaa. Minua lahjottiin kyllä lapsena soittamaan pianoa. Kun pääsin Thompsonin pianokoulun kakkosvihkon puoliväliin ja sain kameran, niin siihen loppuivat soittamiset.

4: Tykästyin Italian Garda -järven maisemiin jo lapsena. Haaveena olisi joskus päästä sinne maastopyöräilemään.

5: Toimin muutaman vuoden lasten satujumpan ohjaajana yläkouluaikana.

6: Käytiin isän kanssa joka talvi Rukalla laskettelemassa. Enää en varmaan uskaltaisi laskea hyppyristä: Ei tuo tyyli tuolloin kovin mediaseksikäs ollut, mutta pystyssä pysyin.

7: Maailman ihanin koira, lyhytkarvainen saksanseisojamme Patu. Isä tilasi kerran paikallisesta maatalouskaupasta ison säkin sian rehua. Myyjä oli kysynyt, että onko teillä isokin sika. Isä oli vastannut, että ihan vaan sellainen tavallisen kokoinen. Ruoka oli kyllä tarkoitettu Patulle. Patun lempiruokaa oli perunankuoret. Ja Patu sai aina ensimmäisen letun, kun lettuja paistettiin. Vieläkin lettuja paistaessa tulee mieleen, että tämä eka olisi kyllä Patun.

8: Esiinnyin Suomussalmen Rastin naisvoimistelijoiden kanssa monenlaisissa karkeloissa. Tässä ollaan Ämmänsaaren Kantakievarissa afrikkalaisissa tunnelmissa.

9: Olin vuoden Amerikassa vaihto-oppilaana. Paikka oli Longview, WA (noin kahden tunnin ajomatkan päässä Seattlesta). Spring Breakilla olin viikon muiden vaihto-oppilaiden kanssa Honolulussa, Havaijilla. Sinne pitää päästä kyllä vielä uudestaan.

10: Öhöm... tuota... ylioppilaskuvani on hieman erityylinen kuin muilla. Olin koulussa kohtalaisen hyvä. Ainoat kympit sain liikasta, enkusta, kuviksesta ja kässästä. Kaikki lempilajeja vieläkin =o)

Joogasukat

2011-08-29T08:45:00.000+03:00

Saas nähä miten joogaaminen näillä mun joogasukilla onnaa. Tasapaino pysyy hyvin yhdellä jalalla seistessä. Mutta se lootusasento. Vasen jalka kyllä menee oikean polven päälle, mutta oikea jalka ei sitten enää inahdakkaan. Vielä on lootusasennossa tekemistä...

Herkkutattimetsällä

2011-08-28T20:21:00.001+03:00

Ajettiin viikonlopuksi Jaalaan laittamaan mökkiä talvikuntoon ja samalla käytiin tattimetsällä. Herkkutatteja lähdettiin hakemaan.

Herkkutatteja löytyi heti ensimmäisestä metsästä. Madon ketaleet olivat vaan kerenneet ennen meitä.

Vaihdettiin paikkaa ja ohitettiin herkulliset punikkitatit, sillä nyt oltiin sienestämässä vain herkkutatteja.

Enpä olekaan ennen nähnyt siiamilaisia herkkutattikolmosia! Madot olivat jo herkuttelemassa lakkien kimpussa. Onneksi jalka oli madoton.

Aivan ihana sää oli kyllä käyskennellä metsässä useampi tunti. Eikä hirvikärpäsistäkään ollut haittaa. Yksi yritti lähestyä ukkokultaa, mutta ei lähesty enää.

Tästä ryteiköstä löytyivät madottomimmat herkkutatit. Kuumuuden takia shortsit olivat ainoa vaihtoehto. Ei paras vaihtoehto, sillä nyt kintut ovat terävien oksien raapimat.

Saatiin iso kori täyteen herkkutatteja. Mikäli madot eivät olisi ehtineet ensin, niin herkkutatteja olisi varmaan peräkärryllinen. Menkää ihmiset metsään sienestämään! Siellä on herkkuja kaikille =o)

Orjentoidun sukkien neulomiseen

2011-08-26T17:02:00.001+03:00

Neulesukkatilanteeni on surkea. Omistan VAIN kaksi paria. Olen myös surkea sukanneuloja. Tähän tulee nyt muutos! Ja aloitan helpoimmalla tavalla, ettei homma karahda kiville alkumetreillä. Malli tulee selkäytimestä: hollantilainen vahvistettu kantapää ja pyöreä kärkikavennus. Ekat sukat neuloin langasta Lana Grossa Meilenweit 'Magdalena Neuner'.

Toiset sukat neuloin langalla Regia Stretch Color. Näistä tuli vähän löysemmät, kuin nuo ekat, mutta tulevat istumaan puuvillasukan päälle oikein hyvin.

Sukkaparit syntyivät neljässä illassa. Tulevana maanantaina menen kokeilemaan joogaa, joten lähden tästä nyt neulomaan joogasukkia =o)

Sininen bling-bling poncho

2011-08-23T17:11:00.000+03:00

Löysin vuosi sitten Nappi & Nauhasta kivaa lankaa alennuskorista. En enää muista mitä se oli (vyyhtikin on jo hukassa), mutta sellaista kivan hillittyä bling-blingiä.

Loin silmukat (en enää muista montako, kun en laittanut ylös) ja neuloin resoria jonkun verran. Neuloin aina kahdeksan kierroksen jälkeen reikärivin (kaksi oikein yhteen, langankierto jne). Muistaakseni joka toisen reikärivin jälkeen tein lisäyskierroksen. Mutta saattoi olla, että alussa tein lisäyskierroksen joka reikärivin jälkeen. Lisäyskierroksella lisäsin silmukan aina viiden silmukan jälkeen. Näin etenin helmaan asti.

Helmaan tein röyhelön niin, että neuloin jokaiseen yhteen silmukkaan kaksi silmukkaa. Sitten tuli yksi nurja kierros ja sen jälkeen päättelin silmukat pois. Helma ei rullaudu yhtään, mistä olen todella iloinen.

Vähän ympäripyöreäksihän tuo ponchon tarina meni, mutta taitaa olla mulle aika tyypillistä. Neuloin ponchoa melkein vuoden, joten ei sitä nyt millään voi kaikkea muistaa...;o)

Sienimetsällä lykästi

2011-08-21T17:26:00.000+03:00

Lähdettiin viikko sitten tatteja ja kantarelleja etsimään.

Löydettiin haavanpunikkitatteja, pari herkkutattia, muutama limanuljaska ja joitakin munahaperoita. Sitten eteen tuli komea mustatorvisieni. Ei oltu koskaan aikaisemmin löydetty näitä, joten riemu oli rajaton.

Kun katselimme tarkemmin ympärillemme, niin niitä löytyi lisää.

Mustatorvisieniä löytyikin niin paljon, ettei koriin meinannut mahtua.

Ompelin ensin sieniä lankaan, mutta totesin, että mahdoton homma. Sieniä oli aivan liikaa ommeltavaksi.

Ladoimme sienet grilliritilöiden päälle ja laitoimme lämmönjakohuoneeseen kuivumaan.

Näistä riittää kyllä koko ensi talveksi.

Lähdettiin eilen metsästämään jälleen kantarelleja. Tällaisesta metsästä niitä luulisi löytyvän. Ei muuten löytynyt. Missä hitossa ne oikein luuraa!

Löydettiin kuitenkin kauniisti virtaava ja suloisesti soliseva puro. Sieluni silmin näin kaarnalaivan lipuvan ohi. Tuli lapsuus ja puronuittohommat mieleen.

Kantarellit jäivät taas saamatta, mutta kävimme kurkkaamassa, josko uusia mustatorvisieniä olisi noussut vanhalle löytypaikalle. Ja olihan niitä. Taas saatiin kori täyteen. Taitaa olla jo seuraavankin vuoden sienet nyt kerätty =o)

Kesälomalla reippaillen ja kuntoa kohottaen

2011-08-14T10:15:00.002+03:00

Kesäloman alkamisesta asti olen käynyt tunnin mittaisilla kävelylenkeillä joka ikinen aamu. Eikun hetkinen. Yhtenä aamuna jäi väliin, mutta silloin käytiinkin 43 kilometrin aamupyöräilyllä Puutossalmen lossilla. Nyt neljän viikon loma on loppumassa, mutta reippailu ei saa loppua!

Treenipäiväkirjaan (jonka ostin, kun loma alkoi) merkkaan kaikki reippailuni. Säänkin laitan ylös, sillä minulla on paha tapa jäädä kotia neulomaan, jos keli ulkona on vähän surkea. Juoksuhommatkin ovat olleet hunningolla jo reilun vuoden. Siksi laitankin tarran sen päivän kohdalle, jolloin olen ottanut enemmän juoksuaskelia kuin kävelyaskelia. Viidenkymmenen tarran jälkeen tulee palkinto. (Täytyy tässä yrittää vähän kannustaa itseään.)

Koiraperheissä ei ole vaihtoehtoja. Ulos on mentävä säästä riippumatta. Meilläkin olisi varmasti koira, ellei pojat olisi allergisia. Mutta minullapa on nyt Mörkö-heijastin, jota TÄYTYY käyttää ulkona! Ei ihan päivittäin, mutta ainakin 5-6 kertaa viikossa!

... ja täällä me kaksi mörköä taas mennään ;oD

Lenkkipusero

2011-08-13T10:56:00.000+03:00

Pusero syksyn kylmemmille lenkkipoluille on lopulta valmis. Pari vuotta sitten ostin kasan sukkalankoja (Regia 4-fach Design Line by Kaffe Fassett) ja aloin neulomaan ohutta lenkkipuseroa, sillä minua rupesi aina jossain vaiheessa paleltamaan, vaikka hiki virtasi kuin Niagaran putoukset.

Ohjetta ei tietenkään ollut, mutta raglahihaisen meinasin tehdä. Aloin vaan neulomaan. Pääsin kainaloihin asti, ja sitten loppui inspiraatio. Ei vaan yhtään huvittanut selvittää miten raglahihan kavennukset tehdään. Sain kyllä ohjeen kavennuksista kanssaneulojalta, mutta kun inspistä ei ollut, niin sitä ei sitten ollut.

Viikon mittaiset koleat aamut ja kylmät käsivarret saivat inspiraation takaisin. Neuloin puseron loppuun kolmessa illassa. Käsittämätöntä, että vetkuttelin niin kauan, sillä raglahihakavennukset oli ihan simppelit!

Vielä kun jaksaisi neuloa villasukkia, niin ei sitten varpaitakaan palelisi...

Monet'n ... eikun Hannan puutarhassa

2011-08-11T11:23:00.003+03:00

Nyt on villa-silkkisekoitelangoilla saatu maalaustyöt loppuun.

Feather 'n Fan Organic Wrap on valmis.

Näillä langoilla maalasin...

... ja tämän inspiraatiokuvan pohjalta etenin.

Kietaisushaalista tuli parempi kuin aluksi luulin. Pelkäsin ensin, että siitä tulee tursake, joka näyttää kivalle, mutta on epäkäytännöllinen päällä. Onneksi pelko osoittautui turhaksi.

Nyt ei olla Monet'n puutarhassa vaan Hannan =o)

Ei saletisti natsannut enkä päässyt kohteeseen

2011-08-06T20:24:00.001+03:00

Vettä satoi koko iltapäivän. Ärsytti vaan lösöttää sohvalla, joten päätin leipoa kuivakakun. Katsoin leivontakirjasta perusohjeen, jota päätin itse vähän viilata. Laitoin makuaineiksi pakastettuja valkoherukoita ja hieman tummaa rommia (jäi siitä kirsikkahillosta).

Valkoherukka-rommikakku lähti hyvissä fiiliksissä tunniksi uuniin. Tässä vaiheessa oltiin vielä matkalla kohteeseen.

Mutta jotain meni pieleen. Kakku ei irronnutkaan vuokasta. Kakku näytti itse asiassa aika hurjalle leikkuulaudan päällä. Mikko jopa totesi, että: "Ai, näyttää ihan kinkkukakulle, mutta tämäkö onkin valkoista viinimarjaa?"

Valkoherukka-rommikakku -resepti ei ihan vielä ole julkaisukunnossa. Jotain pitää keksiä tälle kinkkukakku -efektille. Ehkä survon herukat mössöksi ja vasta sitten sekoitan ne taikinaan. Nyt nimittäin kaikki herukat valuivat pohjalle. Ja ehkä siksi taikina tarttui tarttumattomaan pintaan, vaikka voitelin vuokan öljyllä.

Poitsut kehuivat, että kakku on todella hyvää. Ja sitä kakkua on jäljellä enää 15 centin pala. Kyllä minun täytyy vielä yrittää uudestaan.

Lähdettiin sieniä etsimään

2011-08-04T17:59:00.001+03:00

Ei niitä sieniä vielä oikein löytynyt. Eteen sattui pari huonoksi mennyttä kantarellia ja jokunen punikkitatti.

Sieniveitsi sai jäädä korin pohjalle, kun eteen sattui vattupensaita.

Vatut olivat niin kypsiä, että melkein hipaisusta tippuivat jo maahan.

Jos huomenna ei sada vettä, niin menen kyllä takaisin. Sinne jäi vielä paljon vattuja.

Tein vatuista hilloa.

Ja vattupiirakkaa.

Kukkapuu -shortsit

2011-08-03T10:17:00.003+03:00

Leikkasin vanhat stretch-farkut shortseiksi. Homma ei toiminut, sillä lahkeet rullautuivat nivusiin asti. Siksipä saksin farkut auki etutaskuun asti ja ompelin päälle kiilat Leevin pieniksi jääneiden farkkujen lahkeista.

Leikkasin farkut auki myös takaa. Ompelin samanlevyiset ja hieman pidemmät kiilat taakse.

Leikkasin farkut auki myös sivusauman vierestä melkein vyökaitaleeseen asti ja ompelin kiilat sivuillekin. Rypytin lahkeen suut ja ompelin leveän kaitaleen huolittelemaan lahjetta.

Kiiloista minulle tuli mieleen puut. Halusin farkkupuut kukkimaan, joten virkkasin eteen pienempiä ja taakse vähän isompia kukkia, jotka kiinnitin napeilla shortseihin.

Vanhat farkut saivat shortseina ainakin pari vuotta lisäelinaikaa. Tuunailkaa tekin =o)

Hilloillen

2011-07-31T19:08:00.001+03:00

Ostettiin torilta kolme litraa unkarilaisia kirsikoita. Kotiin saapuessa hävikkiä oli syntynyt vajaa litra. Tein lopuista kirsikoista hilloa. Ohjeen nappasin hillosokeripussista. Sovelsin (tietenkin!) ohjetta niin, että veden korvasin tummalla rommilla. Aaah, miten upeat aromit!

Hillosta tuli upean väristä. Niin, ja täytyihän sitä jo pikkuisen maistaa ennen purkittamista. Oma suklaakirsikkapensas teki kolme tummaa kirsikkaa. Niistä ei ihan vielä hilloa synny.

Nappasin myös kukkapenkistä loput raparperit ja tein niistä marmeladia. Ohjeen otin suoraan hillo-marmeladisokeripaketista. Maustoin marmeladin piparkakkumausteilla.

Raparperimarmeladi tuoksuu aivan joululle. Ja jouluaattoonhan on aikaa enää 146 päivää!

Vielä pitäisi jostain metsästää karviaisia ja tehdä niistäkin hilloa. Ja sitten paistan ISON taikinan lettuja =o)

Viikko Villissä Pohjolassa

2011-07-28T13:55:00.005+03:00

Reipas aamulenkki virkistää mielen ja pitää aistit valppaina. Melkein voisi kutsua metsäautotiereittiä Villiksi Pohjolaksi. Viikon sisällä on bongattu mm. yksi luotu käärmeennahka, auton alle jäänyt vaskitsa, pientareella kurkkiva vaskitsa ja pieni mutta sähäkkä rantakäärmeen poikanen, joka ei säikähtänyt vaikka päälle olin vahingossa astua.

Muutama pupujussin poikanen säntäsi tielle ja pinkaisi yhtä nopeasti takaisin. Ja iso rusakko juoksi metsän poikki.

Rupisammakko oli niin helteestä uupunut, että makoili vaan metsäautotiellä, mutta myyrä kipitti kovaa vauhtia karkuun. Sitä ei helle haitannut. Rupisammakkoparka oli seuraavana aamuna liiskana autotiellä. Ei uuvuta helle enää.

Kolmen kyyhkysen parvi bongattiin useampanakin päivänä. Mustarastaskin säikäyttää melkoisesti, kun lehahtaa tossun vierestä lentoon. Taisi olla pesä puskassa. Pyy tepasteli kauempana tiellä, mutta katsoi parhaimmaksi lentää piiloon.

20 metrin päässä piilosta esiin nouseva hirvi osaa säikäyttää todella! Sydän hakkasi niin, että olisi tehnyt mieli kiivetä kalliota ylös. Tosin säikähti se hirvikin ja pinkoi mäkeä ylös.

Tuonne korkealle kalliolle ei olisi päässyt hirvi säikyttelemään, mutta en päässyt kyllä minäkään.

Hirven kohtaamisen jälkeen sitä tuppaa säikähtämään sekä isompaa että pienempää räsähdystä. Eräänä aamuna lähellä tietä alkoi kuulumaan ritinää ja sieltä alkoi nousemaan jotain. Onneksi sillä jollain oli lierihattu päässä. Melkein pomppasin kymmenen metriä marjastajan vuoksi...

Jälleen aamusauna odottaa ja pulahdus veteen. Kyllä metsässä on jännää lenkkeillä, kun ei tiedä kenet kohtaa.

Kaupungissa sen sijaan voi kohdata mörön.

Tämä mörkö on kiltti ja lempeä =o)

Ruhmasjärven ympäriajo ja tuikkaus Verlaan

2011-07-23T21:46:00.003+03:00

Lähdettiin kolmenkymmenen asteen hellettä uhmaten ja Ranskan ympäriajoa kompaten omalle Ruhmasjärven ympäriajolle.

Kartta otettiin varmuuden vuoksi mukaan, jottei kovasti eksytä.

Hups, tulikin otettua vahingossa tämä kuva, vaikka tarkoitus oli laittaa ajastin päälle ja juosta itsekin kuvaan.

Täällä sitä nyt sitten värkätään ajastimen kanssa. Jospa se ryhmäkuva nyt onnistuisi.

Ja onnistuihan se.

Häjyt tuloo kaurapeltoa sivuten.

Heinäseipäitä ei juuri enää bongaa. Harmi, sillä heinäseipäät kruunaavat maalaismaiseman.

Tiukassa rivissä tullaan ja väistellään tielle taipuvia nokkosia.

Pieni pätkä jouduttiin ajamaan asfaltilla.

Onneksi näin isoja kiviä ei sattunut matkalle muita.

Vettä kului paljon!

Ruhmasjärven ympäriajo sujui mallikkaasti, vaikka viimeinen etappi jouduttiin rämpimään omalle mökkitielle.

Edellisenä päivänä ajettiin Verlaan.

Miehet piipahtivat Verlan kriikunalikööriä maistelemassa. Me singahdettiin käsityöpuoteihin shoppailemaan =o)

Veneretkellä Ruhmaalla

2011-07-21T19:40:00.001+03:00

Lähdettiin perinteiselle veneajelulle, eli Vanha Kelolle jätskille.

Poitsut vitsailivat ja laulelivat menomatkan.

Minä neuloin villaunikkokaulahuivia.

Syötiin jätskit, tehtiin lotto, ja pojat pelasivat muutaman erän biljardia.

Paluumatkalla Eemeli pääsi ensin ohjaamaan.

Sitten oli Mikon vuoro.

Mökkinaapureiden laiturista lähdön jälkeen Leevi ohjasi kotirantaan.

Mustikkapiirakka kesäloman kunniaksi

2011-07-18T21:33:00.001+03:00

Ensimmäinen kesälomapäivä alkoi mustikkametsässä. Mustikkaa on nyt masussa, pakkasessa ja mehuna. Leivoin myös mökkireseptillä mustikkapiirakan.

Hih, sovelsin ohjetta hieman. Korvasin rasvan rypsiöljyllä ja laitoin kaurahiutaleiden tilalle kolmen viljan leseseosta. Koska kanelia ei ollut, niin laitoin tilalle kardemummaa.

Tässä ohje mökin leivontakirjastamme. Kannattaa kokeilla!

Kivenkaivuu- ja pihalaattahommissa

2011-07-10T15:59:00.001+03:00

Saatiin piharemontin ensimmäinen vaihe valmiiksi juuri sopivasti ennen

ukkosta. Koko helteinen viikonloppu siihen menikin, mutta nyt on valmista.

Joka kevät toinen pihavaloista vääntyi mutkalle ja roudan takia maa kupruili pihavalon kohdalla todella pahasti. Päätettiin kaivaa pylvään ympäriltä savea vähemmälle. Montusta löytyikin kolme todella isoa kiveä.

Ähräsimme ensin kaksi kiveä ylös montusta. Ukkokulta muisti, että egyptiläisethän kuljettivat pyramidikiviä helposti paikasta toiseen. Niinpä kampesimme kiven vanerin päälle. Kiveä työntäessä siirsimme aina uuden krokettikepin vanerin alle. Kivi siirtyi laatoitusta ja nurmea pitkin kivimuurin juureen tosi sukkelaan. Kaikkein isoin kivi "räjäytettiin" montussa etanadynamiitilla pienemmiksi palasiksi.

Kivet kammettiin vinssaamalla liinojen avulla lopulta kivimuurin päälle. Taidan metsästää syksymmällä jonkun kivan lyhdyn kivimuurin suurimman kiven päälle.

Kaivoimme ulkopenkin edestä ja alta soraa pois ja kippasimme sen pihavalomonttuun. Oikaisimme vanhan laatoituksen ja laitoimme sora-alueen tilalle punaisen laatta-alueen.

Muutamaa laattaa oli pakko sahata pienemmäksi, kun betonisienien alla on jätti-iso kivilaatta, jota ei voinut siirtää.

Eemeli istutti nurmikon palaset takaisin paikallen. Haravoin vielä väleihin multaa ja nakkasin sekaan nurmisiemeniä. Nyt ei haittaa yhtään, että kohta sataa.

Ukkokulta keksi, että toisen pihavalon ympärille voisi rakentaa betonikivistä kesäkukille oman penkin. En vastustellut yhtään, vaan kurvasin iltapäivällä Heikkisen kukkatarhalle kukkien ostoon. Nyt on ulkopenkilläkin paljon mukavampi istua, kun sora ei pyöri varpaissa =o)

Pionien lumoissa

2011-07-07T17:58:00.001+03:00

Kiinanpioni Raspberry Sundae

Kiinanpioni Auguste Dessert

Pionit ovat kyllä kauneimpia kukkia mitä tiedän. Niitä täytyy saada lisää! Ja kuten Tintsa kerran blogissani kommentoi, niin ei rumia kukkia taida kyllä juuri olla olemassakaan ;oD

Helteinen Tahko MTB kyseli voimia

2011-07-03T15:20:00.001+03:00

Tahko MTB keräsi jälleen ennätysmäärän (1760) innokkaita maastopyöräilijöitä Nilsiään. Starttiin on aikaa enää 10 minuuttia.

Kalustomme valmiina 45 kilometrin koitokseen.

Kolmenkymmenen asteen helle ja tyyni sää hieman huolestuttaa, mutta hymy ei hyydy. Fiilis on upea.

Kohta lähdetään, sillä starttiin on aikaa enää kaksi minuuttia.

Ja täällä sitä nyt sitten mennään. Helle ei vielä pahasti haittaa.

Ylämäki näyttää niin loivalle, mutta pituutta onkin sitten useampi kilometri.

Virkistäytymispisteitä olisi voinut olla jokaisella taukopaikalla.

Jälleen yksi jyrkkä mäki talutettu ylös.

Jyrkkyyttä piisaa ja kuumuus lisääntyy.

Suolakurkkuja, rusinoita, banaania, mustikkasoppaa ja energiajuomaa. Niillä mennään.

Kauniita maisemia ei oikein enää jaksa ihailla.

Välillä teki mieli pyöräillä suoraan järveen virkistäytymään.

Hymy alkaa jo pikku hiljaa hyytymään.

Helle alkaa uuvuttamaan ja kuumuutta taivastellaan useammankin kesken.

Maastopyöriin teipatut vesivarat tulevat todella tarpeeseen taukopaikkojen välillä. Juomapullojen täyttäminen tosin vaatii oman tekniikan.

45 kilometrin reitti muuttui kohdallamme vajaan 36 kilometrin reitiksi. Tulosluettelossa kohdallamme lukee DNF, mutta ajattelemme niin, että pärjäsimme upeasti 35 kilometrin sarjassa ;o)

Kuumuudesta huolimatta fiilis oli aivan mielettömän mahtava!

Lopuksi vielä kaluston pesu ja sitten kotia uimaan.

Kuohuviini kultahipuin kruunasi viikonlopun =o)

Mary Oljen pitsijalanjäljillä

2011-06-28T18:21:00.002+03:00

Mökillä kakkosaitassa roikkuu tukilla vanhoja lakanoita ja pitsejä. Olen aina ihaillut Juustovormu -kuvioista sängynpeittoa. Peitto on nykyään koristeena, sillä sen kunto ei enää kestä petaamista.

Yritin tulkita Juustovormua Mary Oljen kauneimmat pitsit -kirjasta. Tarkkaa ohjetta kirjassa ei ollut, mutta yritin valokuvaa tiiraamalla saada edes jotain sinne päin. Tein tarkoituksella palasta pari kerrosta lyhyemmän kuin alkuperäinen. Kyllä se Juustovormulle näyttää, mutta tarvii vielä harjoitella pari lisää..

Kiinnitin Juustovormun pikkulaukkuun, jonka ompelin Leeviltä pieneksi jääneiden farkkujen lahkeista. Tämä kassi ja Hitchhiker meni lahjaksi lapsuudenystävälleni, joka väitteli Oulussa ravitsemustieteiden tohtoriksi viikko sitten. Amille vielä jättionnittelut hienosta suorituksesta! Ja aivan mahtavaa, ettei itse Mikael Fogelholm laittanut sinulle jauhoja pussiin... eikun tohtorinhattuun ;o)

Virkkasin Mary Oljen samaisesta pitsikirjasta Kuusikulmion ja kiinnitin sen toiseen ompelemaani farkkulahjelaukkuun. Tämä kassi jää itselle.

Olen virkannut Kuusikulmioita ennekin. Muutama vuosi sitten tein Kuusikulmioista liivin. Kyllä nyt kelpaa kylillä kuljeskella =o)

Liftillä Rovaniemelle ja takaisin

2011-06-27T08:48:00.001+03:00

Käytiin viikko sitten Rovaniemellä rippijuhlissa. Matkalla neuloin Hitchhikerin.

Loistava autoneule, kun voi neuloa "sokkona". En voi neuloa sellaista, jota pitää koko ajan katsoa, sillä silloin tulee paha olo.

Sateisen Juhannuspäivän piirakka

2011-06-25T18:37:00.001+03:00

Vettä satoi iltapäivälle asti. Neuloin välillä aitassa, mutta sitten rupesi tekemään mieli jotain hyvää.

Mökillä oli leivontatarpeita vähän hintsusti, mutta sain kuin sainkin herkullisen piirakan aikaiseksi.

Tässä alkuperäinen ohje, joka on mökkikirjastostamme. Korvasin jauhon sämpyläjauholla (kun ei ollut vehnäjauhoja), ja rasvan tilalle laitoin oliiviöljyä (kun muuta rasvaa ei ollut).

Nyt paistaa aurinko. Sulkapallokenttä kutsuu ja sitten sauna =o)

Tapahtui Juhannusaattona

2011-06-24T21:03:00.009+03:00

Leivoin sämpylöitä hampurilaisia varten.

Ukkokulta raivasi tien pellon poikki taipuneen koivun luo.

Kasattiin poikien kanssa rantsuun juhannuskokko, ja Leevi halusi kyydin takaisin möksälle.

Ukkokulta teki ja paistoi maailman parhaita jauhelihapihvejä.

Lounas herkuteltiin kuohuviinin kera.

Opettelin moottorisahan käyttöä taipuneen koivun kanssa.

Ukkokullan mielestä naismaisissa otteissani on vielä parannettavaa...

Kaadoin elämäni ensimmäisen puun ihan itse! Jippii!!

Leevi sukelsi.

Eemeli lensi.

Mikko hyppäsi.

Juhannuskokko poltettiin.

Kokkohiilloksella paistettiin iltapalaksi makkarat.

Lystiä Jussia kaikille =o)

Piitsilläkin puun alla puikotellen

2011-06-12T13:54:00.001+03:00

Jatkoin tänään eilisellä knitting-in-public -teemalla. Ajoin fillarilla Särkilahteen ja pysähdyin neulomaan uimarannalle. Olen ollut ahkerana, sillä perjantaina aloittamani Herbivore on kohta valmis.

Fillaroin Haapaniemelle ja pysähdyin huvimajaan neulomaan. Tuuli niin kovasti, ettei meinannut kudin kädessä pysyä. Neuloin hetken ja polkaisin takaisin kotia.

On sitä tämän vuoden puolella tullut julkineulottua muuallakin.

Kuopion jalkapallostadion Magnum Arena

(Eemelin mokketreenien aikaan)

Kuopion Tennisseuran kuplahalli

(Leevin tennistreenien aikaan)

Kuopion uimahalli Niirala

(Mikon sukellustreenien aikaan)

Helsinki-Vantaa lentokenttä

(Lentokoneessakin neuloin, ostin oikein bambupuikot.
En vaan ilennyt kuvata koneessa, kun se oli niin täynnä...)

KIPpailua satamassa, joten KIPpis neulojille!

2011-06-11T17:52:00.000+03:00

Tänään oli kansainvälinen Knit-In-Public -päivä. Ravelryn kalakukkoneulojat tapasivat picnicillä Kuopion sataman viheriöllä. Käsittämätöntä miten viisi tuntia humpsahti ihan tuosta vaan. Alla aurinkoisia KIP-hetkiä muidenkin iloksi =o)

Kovin näyttää neulojat pieniltä suuren tammen alla.

Fillari- ja vaunuparkki.

Hantuuki yllätti meidät kaikki kuohuvalla.

KIPpis sille =o)

Huom! Sinisen picnic -alustan kulmalla pieni Wollmeise "shop" ;o)

Tiskirättiä pukkaa.

Wollmeise -huivia KAListellaan.

Ohjeita tulkitaan, mutta sitten tanssisäärystimiä jatketaan.

Kepeää cardia juhannuksen Pariisin reissulle neulotaan.

Vuosikertasukkia pakerretaan. Silloin taotaan, kun rauta on kuumaa (lue: kun pikkuvesseli vetelee päiväunia).

Säärystimiä aloitellaan.

Kesäkassia/sipulipussia neulotaan.

NORO-sukkaa pukkaa.

Lahjasukkia saatellaan loppusuoralle.

Kesätoppia neulotaan.

Silmukoita luodaan.

Pitkospuita opettelemassa Iso-Syötteellä

2011-06-06T08:00:00.004+03:00

Lähdettii Iso-Syötteelle veljeni perheen tykö opettelemaan maastopyörällä ajoa pitkospuilla. Ukkokulta ei ollut ajanut pitkospuilla ikinä. Minäkin vain kerran aikaisemmin Tahko MTB:llä, ja silloinkin mätkähdin heti suohon.

Mielenkiintoisiin asentoihin sitä ihminen itsensä saa, kun yrittää pystyssä pysyä.

Ei pysy lankulla, ei sitten millään.

Ja jos pysyy, niin sitten ei paljoa maisemia katsella.

Juu-u, mutta ei vaivuta synkkyyteen.

Lauantai-illan treeni on nyt suoritettu. Sunnuntaina sitten kohti uusia seikkailuja.

Ja näin ne sunnuntain seikkailut minun kohdalla alkoi. Öhöm, enkä kaatunut edes pitkospuilla. Mätkähdin persuksilleni yrittäessäni nousta pyörän selkään ENNEN pitkospuita...

Kun tekniikan oppii, niin pitkospuilla pysyy. Maastopyörässä täytyy olla riittävän iso vaihde päällä ja ajaa riittävän kovasti, jolloin tasapaino on helpompi pitää niin mutkissa kuin portaissakin.

Komiat on maisemat Iso-Syötteen harjulla.

Iloinen ja hikinen poppoo.

Lammella pidettiin pieni myslipatukkatauko ja sitten palattiin samaa reittiä takaisin.

Näin siinä käy, kun yrittää väistää pitkospuiden äärellä valokuvaavaa veljeään.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka ukkokulta lensikin kotimökin äärellä pyöränsarvien yli suohon. Takapyörä juuttui pitkospuiden väliin, ja se oli meno sitten. Harmi, kun valokuvaaja ajoi edellä. Olisi tullut kunnon actionkuvia, hih ;oD

Puuhapussit opettajille

2011-06-04T07:33:00.000+03:00

Ettei poikien opettajat pääsisi ihan lonkkaa vetämään koko kesää, niin ompelin heille puuhapussit.

Sinisen puuhapussin sisälle laitoin kahdenlaista sukkalankaa ja muutaman erilaisen sukkaohjeen. Vihreän puuhapussin sisälle laitoin vyyhdin huivilankaa ja huiviohjeen. En halunnut rassata liikaa heidän hermojaan, joten kaikki ohjeet ovat suomenkielisiä ;o)

Turkoosiin puuhapussiin kerin erilaisia lankoja hauskan linnun virkkaamista varten. Kaivoin kätköistäni myös nappeja silmiksi ja helmiä jaloiksi.

Virkkasin ja neuloin myös muffinssi -neulatyynyn. Nyt vaan, hus hus, opettajat kesälaitumille ja virkeänä syksyllä takaisin =o)

Sotispoikien leipä

2011-06-03T17:05:00.004+03:00

Pojat lähti takapihan metikköön leikkimään sotista. Ei mennyt kauaa, kun tulivat pyssyt heiluen innokkaina takas. "Äiti, äiti, et ikinä usko mitä me löydettiin! Tuu äkkiä kattoon." Vetäsin ukkokullan 43-numeroiset Reiskat jalkaan ja lähdin rämpimään ryteikköön. Siellähän niitä tosiaan oli. Nyrkinkokoisia hiekattomia korvasieniä. Pojat laittoi sienet T-paitani helmaan, ja lähdin varovasti hipsuttelemaan takaisin. Huikkasin naapureillekin, että jos kuuluu kiroilua, niin sitten olen vetänyt Reiskoilla lipat.

Halusin ottaa varman päälle ja ryöppäsin korvasienet kolme kertaa 10 minuuttia, vaikka sienikirjassa sanottiin, että kaksi keraa 5 minuuttia riittää. Samalla kuullotin yhden yksikyntisen valkosipulikynnen ja ison punasipulin voi-öljyseoksessa.

Pilkoin korvasienet ja nakkasin ne pannulle. Ripottelin sekaan kaksi ruokalusikkaa vehnäjauhoja, lurautin joukkoon puolitoista desiä kuohukermaa, desin vettä ja heitin sekaan hyppysellisen ruususuolaa. Maustoin muhennoksen pyöräyttämällä pari kiekkaa myllystä sekä mustapippuria että provencen mausteseosta. Töpsyttelin purkista vielä sekaan aavistuksen valkopippuria.

Lusikoin muhennosta ruisleivälle, siivutin päälle keltaista luumutomaattia ja makeaa suippopaprikaa. Päälle laitoin hieman juustoraastetta. Paistoin leivät 225 asteessa kiertoilmalla 12 minuuttia. 8-9 minuuttia olisi riittänyt, sillä leivät meinasivat kärvähtää. Kolmesta pojasta yksi söi innolla koko leivän. Toinen maistoi palan, muttei halunnut lisää. Kolmas ei edes suostunut maistamaan. Sotispoikien leivät taitaa olla enemmän aikuisten evästä.

"Villa"unikon siemenet ovat alkaneet kukkimaan

2011-06-02T16:12:00.000+03:00

Rautatieomenapuuni kukkii. Viime vuonnakin se kukki, mutta yhtään omppua ei tullut. Pitäisiköhän ruveta sutenööriksi ja leikkiä pensselitätiä omenien toivossa...

Vaude, siperianunikkojen sekaan on levinnyt villaunikkoa!

Kävin nappaamassa villaunikon siemeniä Neulova Nartun blogista. Suosittelen muillekin. Nämä kylväytyvät helposti eivätkä ole hoidon suhteen vaativia. Lajike taisi olla Kaffe Fasset tai jotain...

Siperialainen suklaakirsikka on itsepölyttyvää lajia, joten luulen, etten leiki parittajaa näiden kukkien kanssa.

Jokohan sitä himoitsemaani kirsikkahilloa saisi tänä syksynä. Peukut pystyyn!!

Käsinkehrätty huivi

2011-06-01T17:47:00.000+03:00

Sain Kanadasta kauniinsävyisen vyyhdin käsinkehrättyä villalankaa reilu viikko sitten. Neuloin langasta huivin Dropsin ohjeella. Sovelsin ohjetta hieman (ha-haa, niinpä tietysti!). Lanka ei olisi ehkä riittänyt koko huiviin, joten neuloin perusosaan kaiken langan ja tein sitten röyhelöosan hieman useammalla kierrosmäärällä toisesta langasta. Sen toisen langan sain Amerikasta erään vaihdon yhteydessä.

Huivia voi pitää joko hartioilla roikkumassa, jolloin liehukkeet viiltävät polvia (no ei ihan), tai sitten näin. Huivi on sen verran pitkä, että sen voi talvella kieputtaa kaulan ympäri kolme kertaa. Silloin ei pakkanen puraise, mutta näin +28 asteen helteellä ei siitä sen enempää.

Mätinapit

2011-05-28T10:31:00.000+03:00

Tässä herkullista ja helppoa pikkupurtavaa lauantai-illan ratoksi. Santa Digna on mielestämme parasta Rosé -viiniä mitä Alkosta saa.

Mätinappien ohje Hannan tyyliin:
Väinämöisen palttoonappien päälle tuleva mössö: purkki smetanaa, desi rahkaa, 2 pussia tuoretta tilliä saksittuna, 3 valkosipulinkynttä puristettuna, ruokalusikka sinappia, ripaus suolaa, ripaus sokeria. Kannattaa maistaa onko maut kohdallaan. Mössö lusikoidaan nappien päälle ja koristellaan kirjolohen mädillä. Nappeihin tulee himo, joten kannattaa tehdä kerralla isompi satsi...

Viikunainen Britatorttu Hannan tyyliin

2011-05-21T18:43:00.001+03:00

Pikkuketun puuhamaassa oli leivottu Pavlova. Näytti tosi herkulliselle, ja sainkin siitä inspiraation kokeilla Britatortun leipomista, sillä en ole ikinä tehnyt sitäkään.

Minussa on varmaan joku geenivirhe, sillä jotenkin minun vaan aina pitää päästä soveltamaan omiani. Tätäkin ohjetta säädin useammassa kohdassa: 1) sokerin tilalle laitoin puolet siirappia ja puolet hunajaa, 2) vehnäjauhoista puolet korvasin grahamjauhoilla, 3) marenkivaahtoon laitoin intiaanisokeria, 4) kuohukerman tilalle vaahdotin Oatly -vanilijakastiketta ja laitoin sekaan desin jugurttirahkaa, 5) Marianne -rouheen tilalla käytin Wiener nougat -rouhetta. Väliin pilkoin viinirypäleitä ja päälle viikunoita. Hyvää tuli ja ukkokultakin tykkäsi, kun ei ollut liian makeaa. Pojat tietenkin heti siilasivat viikunat pois, kun heidän mielestään viikunat maistuivat oudolle...

Jäinkö parsakoukkuun?

2011-05-20T19:49:00.000+03:00

En ole ikinä tehnyt mitään vihrestä parsasta ja olen hieman kummastellut keväisin heräävää parsaintoa. Sain työkaveriltani helponoloisen parsapiirakan ohjeen (kopio jostain naistenlehdestä) ja siihen sopivan viinisuosituksen. Päätin kokeilla onko vihreä parsa kohunsa arvoinen. Muutin ohjetta sen verran, että korvasin lehtitaikinalevyn revityllä ruisreikäleivällä, sillä jotenkin vaan se lehtitaikinan rasvaisuus ällöttää.

Vuorasin vuokan ruisreikäleivällä. Levitin ruisleivän päälle juusto-muna sekoituksen. Päälle ladoin esikeitetyt ja halkaistut parsat. Raastoin vielä parsojen päälle hieman parmesaania. Paistoin piirakan 225 asteessa kiertoilmalla 12 minuuttia.

Pojat maistoivat piirakkaa noin 1cm*1cm kokoisen palan... ja yökkäilivät... Onneksi ukkokulta tykkäsi. Ja minä myös. Piirakka ja itävaltalainen valkoviini ovat nyt historiaa. Parsakoukkuun en ehkä jäänyt, mutta kyllä parsasta voisi kokeilla tehdä jotain muutakin.

Kivien kaivaja ei kykene neulomaan

2011-05-16T10:45:00.000+03:00

Vasen pikkurilli jäi maasta kaivamani ja ruusupenkkiin vierittämäni ison kiven alle. Lipsahti muutama ruma sana suusta. En uskaltanut ottaa hanskaa pois ennekuin muut kaivamani kivet oli vieritetty rinnettä alas paikoilleen. Jäi se tuo oikean käden keskisormikin yhden kiven alle, muttei ihan niin pahasti. Keskisormi jopa vähän taipuu ilman voivottelua. Mutta illan päälle mies kyllästyi kuuntelemaan jatkuvaa "Aaiii!" -valitteluani ja sitoi pikkurillin naapuriin kiinni. Tuppu kädessä toimii niin hyvin, että kykenen jopa virkkaamaan. Neulominen ei suju ollenkaan, joten nyt kadoksissa ollut inspiraatio torkkupeiton suhteen on tapaturmaisesti löytynyt uudestaan.

Tapahtui tänään

2011-05-12T07:26:00.000+03:00

Hyppäsin töiden päätyttyä fillarin selkään ja lähdin polkemaan kotia.

Huopapistokkaista en luovu, oli sitten helle tai paukkupakkanen.

Fillarilla ajaminen ja kännykameralla kuvaaminen samaan aikaa on aika jännää puuhaa. Lähellä ojaa kävin vain kerran.

Pullan leipominen ja jääkiekon tiivis seuraaminen on aika haastavaa. Mutta luvattu mikä luvattu. Sillä...

... sain kuin sainkin äitienpäivälahjaksi ISON taikinakulhon. Ja lupasin leipoa tuoretta pullaa kiitokseksi.

Litran taikinasta tulee aika monta korvapuustia.

Jääkiekon seuraaminen ja leipominen ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto. Mutta, jeeeee, Suomi pääsee mitalipeleihin!!

Kääk, vielä kolme peltiä paistamatta eikä korvapuustit mahdu tälle tarjottimelle. Nyt minä muuten tarviin sit isomman tarjottimen...

Pika-työleiri mökillä

2011-05-08T20:12:00.002+03:00

Kun pienimmäisen tennistreenit loppuivat puolilta päivin lauantaina, niin hyppäsin poikien kanssa autoon ja ajoimme 300 kilometriä yhden pysähdyksen (Juva) ja 16 kilometrin harhaanajon (vahingossa Suomenniemelle päin eikä Tuohikottiin) taktiikalla mökille.

Kun saavuimme lopulta Jaalaan, niin mummu ja ukkokulta olivat sillä aikaa panneet tuulemaan ja huhkineet vanhan tammen kimpussa kuusi tuntia.

Tammen vuosirenkaat olivat niin ovelan värisiä, että niitä oli heti pakko ruveta kuvaamaan. Ja ukkokulta sitten kuvasi kuvaajaa.

Tältä näyttää reilut 40 vuotta vanha tammi.

Pinotut tammen oksat muodostavat kauneimman halkopinon mitä olen ikinä nähnyt!

Välillä piti saada polttoainetta, joten ukkokulta pääsi grillauspuuhiin.

Jälkkäriksi paahdettiin muutama marshmallows.

Syömisen jälkeen nakkasimme mansikat laseihin, kuohuviiniä päälle ja kipusimme puulinnaan tarkastamaan tilukset.

Järvi näkyy vielä selvästi, kun lehti ei ole puussa.

Koivussa tosin on jo aika iso lehti.

Kun skumpat oli kumottu, niin vuorossa oli saunarannan haravoimista.

Leevi jäi vielä hetkeksi hakkaamaan halkoja.

Eemeli ampui pilkkaa tikkatauluun. Täytyy ehkä ostaa uusi tikkataulu...

Mikko lämmitti saunan.

Talviturkki on heitetty. Uskalsinkin sukeltaa veteen neljä kertaa. Ensi viikolla on sitten flunssa... ehkä...

Ihmeesti aurinko jaksaa vielä illallakin lämmittää, kun ei tuule. Yöllä tosin kävi pakkasella.

Aitassa hyvin nukutun yön jälkeen hommat jatkuivat lapion varressa. Kaadetun tammen taakse kaivoin istutuskuopan jo valmiiksi vuorimäntyä varten. Katsoimme myös paikat kahdelle serbiankuuselle.

Pojat jatkoivat klapikoneen kimpussa.

Hain isot tikkaat ja kiipesin sahan kanssa puuhun. Sahasin isojen kuusien alaoksat pois, jotta aluskasvillisuus saa valoa. Niin, ja kun tuuli pääsee paremmin kuusikon läpi, niin ehkä itikoita on alapihalla vähemmän.

Sitten puolilta päivin taas nokka kohti kotia. Paluumatka sujui kahden pydähdyksen (Kuortti, Juva) taktiikalla. Ehdin juuri sopivasti nakkaamaan vanhimmaisen kuudeksi sukellustreeneihin Uimahallille.

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee

2011-05-03T18:51:00.003+03:00

Minulla on maailman hauskin neulatyyny, ja sen teki TiiQ. Tiina oli virkannut Ravelry:n ohjetta mukaillen silmämuna-silmälapun pojalleen. Kävin kommentoimassa projektisivulla näin: "Siis, mä haluun kans tommosen! Kävis neulatyynyksi ja vois vitsailla aina, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee… ;oD"

No, ei mennyt varmaan kuin tunti (!), kun sain Tiinalta viestin, että pitää olla tarkkana siitä mitä toivoo, sillä neulatyyny olisi nyt virkattuna valmiina. Siis, mitä?! Neulatyyny minulle?!? Tiina teki oikeasti neulatyynyn minulle?!?!?

Ihan sairaan makeeta =o)

Eikä tämä ole mikä tahansa neulatyyny. Pohja on virkattu kutittamattomasta langasta (miten huomaavaista). Tätä voi sanoa ammattilaisen neulatyynyksi, sillä sitä voi pitää ranteessa. Tiina ompeli pohjaan napin, johon on kiinnitettynä napinläpikuminauha. Sisällä on pala vaneria, jotta neulat eivät pistä ranteeseen. Neulatyyny on täytetty huovutusvillalla, joka ei tylsistytä nuppineuloja. Hitto, että mulla on ovela neulatyyny =oD

Pakko toistaa itseään, mutta neulefrendit on kyllä maailman hienointa porukkaa!

Haukkasinko liian ison palan?

2011-05-01T11:47:00.003+03:00

Hitto mikä sotku! Taikina lentää pitkin keittiötä! En tajunnut, ettei litran taikina mahdu taikinakulhoon. Tämä on isoin minkä omistan.

Jaoin taikinan kahteen kulhoon, mutta eipä meinaa riittää nämäkään. Heitin ukkokullalle äitienpäivälahjatoiveen: ISOMPI taikinakulho!

Yritin munkkirinkilöiden kääntämistä ensin reikäkauhalla, mutta sain siinä hommassa kuumat rasvat jalkapöydälle. Vaihdoin pihteihin.

Siinä ne porisee.

Tulihan nuita aika monta. Sen verran monta, että vein naapureillekin.

Haukkasinko liian ison palan? Mahaan ei ainakaan mahdu nyt enempää.

Inkkari-limesimaa

2011-04-29T19:23:00.001+03:00

Nyt janottaa, sillä ikkunat on pesty, koti siivottu ja viherkasvit käyneet suihkussa. Työläisen vappujuhla alkakoon =o)

Tein kokeeksi hieman erilaista simaa. Ohjeen pohja on perinteinen, mutta korvasin kaiken sokerin intiaanisokerilla (joka ei ole niin makeaa, kuin tavallinen) ja käytin sitruunan tilalla vähän reilummin limejä. Poikien mielestä inkkari-limesima oli hieman liian hapanta, mutta hyvin se vie aikuiselta janon.

Kalakukot vapputunnelmissa

2011-04-27T21:31:00.000+03:00

Kutsuin Ravelry:n Kalakukko Puikoissa -ryhmäläisiä neulomaan meille vappuhengessä. Tarjolla oli pientä purtavaa ja hieman jotain juotavaa.

Laitettiin armottoman höpöttelyn lomassa puikot ja koukut heilumaan. Välillä naurettiin niin, että kyyneleitä piti pyyhkiä poskilta. Käsillään tekijät ovat kyllä aivan ihanaa porukkaa =o)

Rulliskausi avattu kevättä bongaillen

2011-04-24T16:37:00.004+03:00

Oli aivan mahtavaa päästä avaamaan rulliskausi jo huhtikuussa! Lähdin Saaristokadun kiekalle ja otin kameran mukaan.

Ensimmäinen sitruunaperhonen tuli vastaan jo Jynkässä hieman ennen Puustilantietä.

Tämä "perho" mateli vastaan Keilankannan liikenneympyrässä.

Pidin pienen juomapaussin Saaristokadun yhden sillan kupeessa ja ihmettelin samalla jäälatujen sulamista. Puolen vuoden päästä on taas hiihtokausi.

Linnut lauloi täysin rinnoin, mutta yhtäkään en saanut kameran tähtäimeen (bongasin sen sijaan itseni eh-eh).

Leskenlehtiä oli kuvattavaksi sitäkin enemmän.

Matka jatkui Ykkösrastin kulmille. Ylämäessä Bellan kohdilla syke nousi 162:een. Hieman jo puuskututti.

Ennen Särkiniemeä hoksasin valkoista mattoa, mutta lunta se ei ollut. Ei kyllä apilaakaan. Mitä lie valkoista kevätkasvajaa.

Skilloja bongasin muutaman ja...

...kauniin neitoperhon, joka heti kuvaamisen jälkeen pölähti lentoon ja löysi itselleen aviopuolison.

Kotona jälleen. Hikisenä, väsyneenä, mutta todella tyytyväisenä. Aikaa reissulla kului 1:45, keskisyke oli 132 ja maksimisyke käväisi 173:ssa juuri ennen kotikujaa. GPS oli sammunut kesken matkan, joten kilometrit jäi tältä kertaa tilastoimatta. Huomenna taidan hypätä fillarin selkään.

Lumista viis, grillikausi on nyt avattu

2011-04-23T20:51:00.000+03:00

Ekat tulet sitten viime syksyn.

Leevi jo malttamattomana odottelee sopivaa hiillosta.

Tuleentuijottaja miettii, että jokohan vois sohia?

Mikko lämmittelee.

Eemeli jo tositoimessa.

Mun ihanat pojat =o)

Ukkokulta ja Emppu.

Sininen neulehame rippijuhliin

2011-04-15T19:06:00.005+03:00

Ettei jäisi ihan viimetippaan, niin sain kuin sainkin neulottua valmiiksi hameen sunnuntain rippijuhliin. Neuloin hameen kaikilla jämäsinisillä niin, että yhtä väriä tuli 2-6 kierrosta mielihaluista riippuen. Neuloin ainaoikeaa. Langanpäät jätin helmaan ja solmin aina kuusi lankaa yhdeksi hapsuksi. Sitten vaan tasasin hapsut saksilla. Yläosasta keräsin silmukat ja neuloin vyötärökaitaleen, jonka sisälle pujotin leveän kuminauhan. Hame on muodoltaan aika pörröinen, mutta onneksi pystyraidat hieman hoikistavat.

En ole täysin tyytyväinen vyötärökaitaleen istuvuuteen, mutta onneksi se jää puseron alle piiloon. Toisaalta kaitaleeseen voisi laittaa vyölenkit, jolloin vyö peittäisi tyytymättömyyttä herättävän kohdan. Hhmmm, täytyy vielä tuumailla...

Polvarin uusi elämä

2011-04-09T08:49:00.003+03:00

Tämä oli nyt se viimeinen pisara!

Pyörittelin polvareita käsissäni hetken aika, otin sakset ja leikkasin.

Tuunasin terästermospullolle sukan.

Termari ei tietenkään lämmikettä kaipaisi, mutta on se paljon hauskempi näin.

Purkujäte oli niin kauniin kiharaista, etten raaskinut heittää sitä pois.

...mitähän tekis sen toisen polvarin kanssa...

Kaulaliinasta tulikin kassi

2011-04-02T13:41:00.001+03:00

Äh, mä mitään kaulaliinaa jaksanu enää neuloo.

Kun sattu kerta oleen kahvat ja helmet jemmassa, niin teinkin kassin.

Vuorittaa ei tarvii, kun neulos on tiheetä. Reunaneuloksen sisälle laitoin kuminauhan.

Kassi lähtee tämän kassin kaveriksi Kiiminkiin.

AARRGHH! Ja mähän EN vieläkään parsi!!

2011-04-01T18:44:00.000+03:00

Nyt on sitten kantapäät tällaisessa kunnossa!

Päätin olla hermostumatta (vaikka tympäsee kyllä ihan sikana!!) ja aloin neulomaan kantapaikkaa. Keräsin kolkytkaks silmukkaa kantalapun alaosasta ja neuloin uuden vahvistetun kantapään, jonka sitten vaan ompelin sukan päälle kiinni.

En tiedä riittääkö mulla huumorintaju, jos tulee vielä uusia reikiä...

Kirpparilöytö tilkkutyynyksi

2011-03-28T15:15:00.001+03:00

Löysin viime viikolla kirpparilta paitapuseron, jonka kangas oli niin kivan värinen, että paita oli pakko ostaa, vaikkei se minulle edes mahtunut. Tein paitapuserosta tilkkutyynyn sohvalle. Taidan joutua ompelemaan tyynyjä lisää, sillä nyt vanhat sohvatyynyt näytävät tosi nuhjuisille. Jemmassa on kyllä toinenkin kirpparilta löytynyt paitapusero, joka kenties päätyy myös tilkkutyynyksi...

Täysin oma moka, mutta EN parsi!

2011-03-19T17:42:00.000+02:00

Omistan kahdet polvarit, ja toiset ovat tässä kunnossa...

Olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, että sukkia EN parsi! Mutta ei näitä nyt oikein poiskaan raaski heittää, kun vasta viime syksynä sain ne neulottua. Sen verran vähän on sukkia tullut neulottua, etten tajunnut tarkistaa käyttämieni lankojen laatua. Turkoosin Handun on täytynyt olla 100% merinoa, joka ei näköjään kestä kulutusta. Juu, opittu on. Kantapään... eikun päkiän kautta!

Kaivoin lankakätköistä Novitan sukkalankaa, keräsin reijän yläpuolelta 20 silmukkaa puikolle, neuloin paikkalapua 25 kierrosta ja ompelin lapun sukkaan kiinni.

Kestää minkä kestää, mutta EN parsi!

Picasso -nainen hyppäsikin seinälle

2011-03-09T18:29:00.001+02:00

Taisivat olla villejä ne Picasson naiset, tai ainakin tämä oli, sillä ei nainen viihtynyt lattialla tallattavana vaan halusikin paraatipaikalle portaikon seinälle =o)

Huovutettu Picasso -matto

2011-03-08T19:55:00.003+02:00

Nyt se on valmis! Viikon rankka fyysinen työ on tehty!! Tarkalleen 38 tuntia raakaa neulaamista ja huovuttamista. Huovutettu Picasso -matto pääsi lattialle puoli tuntia sitten. Tosin eri paikkaan, kuin minne sen piti alun perin mennä. Kävi nimittäin niin, että matto olikin muutaman sentin liian leveä ja liian pitkä portaikon välitasanteelle, joten nyt se on sitten portaikon yläpäässä.

Olin siis jälleen kerran taitavan Ritva Peuran kurssilla kansalaisopistolla.

Laitan alle karkean selostuksen muutamin kuvin, että miten matto syntyi.

Esihuovan päälle ladoin limittäin luonnonmustaa lampaanvillaa ja neulasin villan kevyesti kiinni.

Käänsin työn nurinpäin ja neulasin koko takaosaan luonnonmustalla. Pohjavillaa kului yhteensä 1,25 kiloa ja sen neulaamiseen meni koko lauantai-päivä.

Koko sunnuntai-päivä meni värivillojen asetteluun, esineulaamiseen ja pohjavillan tiheämpään neulaamiseen.

Onneksi maanantai oli pakkolomapäivä, sillä neulasin värialueita kiinni koko maanantain.

Tiistaina töiden jälkeen jatkoin värialueiden neulaamista. Tunsin itseni manuaaliseksi ompelukoneeksi.

Keskiviikkona Eemeli onneksi auttoi yhden osan neulaamisessa.

Torstaina jatkoin edelleen värialueiden parissa. Halusin neulata ne mahdollisimman tiukkaan kiinni, että itse huovuttaminen sujuisi helpommin.

Perjantaina heti töiden jälkeen pääsin neulaamaan ääriviivat hahtuvalangalla.

Tässä työ neulahuovutettuna. Pohjavilla olisi mielestäni pitänyt neulata vielä tiheämmin kiinni, mutta voimat ja aika ei vaan riittänyt.

Vietin perjantai-illan (tarkalleen 3,5 tuntia) suihkuhuoneen lattialla esihuovuttamassa pintaa kiehuvankuumalla vedellä ja mäntysuovalla kuplamuovin avulla.

Lauantai-aamuna homma jatkui kansalaisopistolla. Vuorossa oli mekaaninen rullahuovuttaminen jälleen kiehuvankuuman veden ja mäntysuovan avulla.

Rankkaa fyysistä rullaamista kesti vajaat neljä tuntia. Avasin käärön useita kertoja ja pyöräytin maton välillä pitkittäin, sitten poikittain, sen jälkeen nurinpäin ja jälleen oikeinpäin. Joka välissä lisättiin kuumaa saippuavettä ja rullailtiin. Matto huopui sopivan kovaksi ja oli valmis raahattavaksi jätesäkissä kotia.

Matto päätyi suihkuhuoneen latialle huuhdeltavaksi. Ensin tulikuumalla vedellä huuhtelin saippuavedet pois ja sitten viimeistelin reunat tasaisiksi. Lopuksi huuhtelin maton jääkylmällä vedellä ja kaulin pinnan tasaiseksi.

Matto jäi kuivumaan suihkuhuoneen lattialle, ja käänsin lattialämmityksen täysille. Maton kuivuminen kesti kolme vuorokautta. Rankkaa oli, mutta kyllä kannatti! Valmis matto on kokoa 180 * 114 cm. En kuitenkaan taida tehdä ihan heti näin isoa työtä...

Ritarit Kallavedellä

2011-03-08T14:03:00.002+02:00

Hiihtolomaviikon perinteeksi on jo muodostunut se, että Kallavedelle pitää päästä luistelemaan. Tänään aurinko lämmitti, pakkanen oli nollilla eikä tuullut juuri nimeksikään. Loistokeli siis. Palkinnoksi reippaita ritareitani odotti tekemäni Köyhät ritarit. Perinne jo tämäkin =o)